Joitakin aikoja sitten netissäkin ollut uutinen kertoi, että Afrikasta tulleet maahanmuuttajat joutuvat Suomessa usein kuulemaan ikävää huutelua.
Uutisen perässä oli lukijan kommentti, jonka mukaan väite ei ole uskottava. Näin siksi, että yhtään todistetta tällaisesta tapahtumasta ei ollut tullut kommentoijaa vastaan Youtubessa. Siis jos jostain ei ole todisteita netin suurimmassa videopalvelussa, sitä tuskin on olemassa?
Onhan Youtubessa kyllä myriadimäärin videoita ja joka minuutti niitä kuulemma tulee lisää 100 tunnin verran. Mutta että siellä olisi jo kaikki maailmassa tapahtuva kiinnostava tai merkittävä... Ei nyt sentään.
Kommentoijan näkemys kertoo vankasta luottamuksesta niin sanottuun sosiaaliseen mediaan eli someen. Monen mielestä se on jo luotettavampi tietolähde maailmasta kuin niin sanottu perinteinen media: lehdet, radio ja televisio.
Onko niin? Somessa, vaikkapa blogeissa tai videopalveluissa, on valtava määrä erilaisia dokumentteja, hyvin perusteltuja näkemyksiä, korkeatasoisia valokuvia ja videoita ja muuta kiinnostavaa aineistoa.
Sosiaalisessa mediassa hienoa on se, että jokainen pystyy olemaan siellä sisältöjen tuottaja. Se on uuden tekniikan mahdollistamaa laajentunutta ilmaisun vapautta.
Mutta pystyykö ihminen rakentamaan elämänsä ja esimerkiksi maailmankuvansa vain somen varassa? Voi olla vaikeaa. Edelleen tarvitaan maailmaa koskevan tietomassan analyysiä, hölynpölyn erottamista olennaisesta.
Siinä työssä hyvä on perinteinen vapaa media, joka nykyään hanakasti kuvataan jäykkänä ja hitaana – ja jopa tiedon pimittäjänä.
Maanantaina some-sanomaa julisti perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen. Hän otsikoi Uuden Suomen bloginsa: ”Perinteinen media ei ymmärrä somen merkitystä.”
Entinen paikallislehden päätoimittaja-yrittäjä totesi, että ”kun (HS:n päätoimittaja Riikka) Venäläinen tai joku muu nykyisen median edustaja puhuu ’mahdollisimman monipuolisen ja moniäänisen lehdistön’ puolesta, se tarkoittaa, että halutaan säilyttää nykyinen suhteellisen yksipuolinen media”.
Tossavaisen ajatuksenjuoksua on hivenen vaikea ymmärtää. Onkohan purkauksen takana se perinteinen peruste mollata viestimiä? Se, ettei lehdistö ole riittävästi pitänyt esillä poliitikkoa ja hänen suuria ajatuksiaan.
Tossavainen viittaa kommenteissaan MTV3:n tuoreen kyselyn tuloksiin. Siinä seitsemän suomalaista päätoimittajaa 11:sta on sitä mieltä, ettei sosiaalisen median käyttö kasva nykyisestä. Kolme oli sitä mieltä, että kasvaa, yksi sitä mieltä, että vähenee. Kansanedustajan mielestä päätoimittajat eivät siis ymmärrä.
Oikea vastaus somen käytöstä selviää tuonnempana. Mutta rajansa somen käytön kasvulle asettaa jo ihmisten käytettävissä oleva aika.
Sosiaalisen median sisällä on jo nähty suosion nousuja ja laskuja. Somen tienraivaajiin kuuluneen Myspace-sivuston suosio putosi romahtamalla, kun Facebookin nousu alkoi.
Nyt tiedot kertovat, että Facebook on alkanut menettää käyttäjiä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Twitter on nousussa Suomessa, mutta muutamat alan gurut povaavat sillekin palvelulle jo alamäkeä: Twitter yskii, koska siellä on niin paljon väkeä, että yksittäisen viestit hukkuvat ylettömään massaan.
Muutaman palvelun alamäki ei vielä tarkoita somen alamäkeä, sillä uudet palvelut korvaavat hiipuvat. Kun keski-ikäiset ja vanhat ovat valtaamassa Facebookia, nuoret pakenevat uusin palveluihin, todisti äskettäin brittiläinen The Guardian. Mutta sosiaalisen median suosiokaan tuskin on vuori, jota mikään ei voisi horjuttaa.
Some on tullut jäädäkseen ja perinteiset viestimet ovat sen asian kanssa jo oppineet elämään ja sitä hyödyntämään. Kumpaakin osapuolta hyödyttävästä rinnakkainelosta kertoo, että somessa esiin nostetussa aiheissa ja näkemyksissä nojataan hyvin usein siihen, mitä perinteinen media on ensin kertonut.
Ilman jälkimmäistä some olisi paljon nykyistä köykäisempi.