Lukijalta
Mielipidekirjoitus

On po­ti­laan ali­ar­vioi­mis­ta kutsua rau­dan­puu­tet­ta muo­ti-il­miök­si

Raudanpuutteesta ilman anemiaa, ja sen haittavaikutuksista, on olemassa runsaasti lääketieteellistä tutkimustietoa. Valitettavasti useat potilaat Suomessa jäävät vaille asianmukaisia tutkimuksia ja hoitoa.

Kiitos, Elina Pajunen, asiallisesta ja tarpeellisesta artikkelista (Veto poissa? Syysväsymys voi johtua rautavajeesta.) Kalevassa 4.9. ”Rautavaje voi vaivata, vaikka hemoglobiini olisi normaali”, Pajunen kirjoittaa.

Raudanpuutteesta ilman anemiaa, ja sen haittavaikutuksista, on olemassa runsaasti lääketieteellistä tutkimustietoa. Valitettavasti useat potilaat Suomessa jäävät vaille asianmukaisia tutkimuksia ja hoitoa.

Eräisiin alueemme terveyskeskuksiin on tullut ylemmältä taholta ohjeistus, ettei raudanpuutetta pidä tutkia, jos hb on viitearvoissa.

Useat oireilijat, allekirjoittaneet mukaan lukien, joutuvat taistelemaan hoidosta ja siitä huolimatta jäävät usein ilman tutkimuksia ja hoitoa.

Olemme kohdanneet useilta lääkäreiltä ylimielistä asennetta, jopa suoranaista halveksuntaa. Oireet on ohitettu ja raudanpuutetta on kutsuttu muoti-ilmiöksi.

Potilaille on myös virheellisesti väitetty, ettei varastoraudalla ole mitään merkitystä, jos hb ja punasoluindeksit ovat viitearvoissa.

Tällaista väheksyntää on kohdattu tk- ja yksityislääkäreiden taholta, ja OYSin useilla poliklinikoilla ja osastoilla, muun muassa synnytys- ja naistentautien yksikössä.

Suurin osa raudanpuutteesta kärsivistä on hedelmällisessä iässä olevia naisia, ja olisi tärkeää että gynekologit ja obstetrikot olisivat perehtyneet raudanpuutteeseen ja sen vaikutuksiin muun muassa kuukautishäiriöihin, raskauteen, sikiön kehitykseen, synnytykseen ja varhaislapsuuteen.

"Raudanpuutteen tutkimatta jättäminen julkisella sektorilla on jo nyt johtanut potilaiden eriarvoistumiseen, sillä hyvin monen täytyy omakustanteisesti otattaa verikokeet ja käydä hoidossa siellä mistä hoitoa saa."

Raudanpuutteen tutkiminen verikokeilla on edullista. Hoito tapahtuu pääsääntöisesti suun kautta otettavalla rautalisällä, mikä on sekin edullista verrattuna moneen muuhun lääketieteelliseen hoitoon. Joissakin tapauksissa tarvitaan rautainfuusio.

Usein oireilevalle raudanpuutteiselle potilaalle tarjotaan masennus- tai kilpirauhaslääkettä, tai muuta oireenmukaista lääkitystä. Tällöin raudanpuute jää hoitamatta ja oireet todennäköisesti jatkuvat.

Virheelliseen diagnoosiin perustuvaan hoitoon kuluu sekä yhteiskunnan että potilaan varoja, todellinen syy jää hoitamatta ja tervehtyminen pitkittyy tai jää tapahtumatta. Raudanpuutteen syy tulisi aina tutkia ennen rautalisän aloittamista.

Ihmettelemme, kuinka lääkärit voivat ohittaa lukuisat tieteelliset tutkimukset, joita raudanpuutteesta löytyy (esimerkiksi WHO ja Cochrane), ja tehdä omavaltaisia linjauksia potilaiden hoitamatta jättämisestä.

Kuka tällaisesta linjauksesta hyötyy? Kuka kantaa vastuun? Eikö olisi kansantaloudellisesti kannattavampaa hoitaa ihmiset toimintakykyisiksi?

Raudanpuutteen tutkimatta jättäminen julkisella sektorilla on jo nyt johtanut potilaiden eriarvoistumiseen, sillä hyvin monen täytyy omakustanteisesti otattaa verikokeet ja käydä hoidossa siellä mistä hoitoa saa.

Toivomme lääkäreiden perehtyvän raudanpuutteeseen ilman anemiaa, ja suhtautuvan potilaan oireisiin vakavasti ja kunnioituksella.

Raudanpuutteella on iso vaikutus ihmisen toimintakykyyn, ja se tulee hoitaa asianmukaisesti. On potilaan aliarvioimista kutsua raudanpuutetta muoti-ilmiöksi.

Raudanpuutteiset jo vuosia

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.