Ensi kuulemalta Susanna Pöykiön uudet kuviot hämmentävät. Eikö suunnan pitäisi olla suureen maailmaan sen sijaan, että palaa takaisin kotiin, josta jo kerran lähti muualle oppia hakemaan? Esimerkiksi suomalaisen taitoluistelun kirkkaimmat tähdet, jäätanssipari Susanna Rahkamo ja Petri Kokko hakivat aikoinaan eväät EM-kultaan ja MM-hopeaan Saksasta ja Isosta-Britanniasta. Kun on kuullut Pöykiön perustelut, idea ei enää kuulostakaan pahalta. Ainakin luistelija on pohtinut asiaansa perusteellisesti.
Susanna Pöykiö on aiemmin ollut säästeliäs sanoissaan, varsinkin tavoitteiden suhteen. Tyyli on muuttunut reippaasti tappavan tylsistä "lähden tekemään parhaani, katsotaan mihin se riittää" -fraaseista. Askel värikkäämpään suuntaan pukee ketä tahansa urheilijaa.
Oululaistiimillä on neljä vuotta aikaa näyttää, kannattiko ottaa muutoksen riski. Helmikuussa 2010, kun Susanna Pöykiö luistelee Vancouverin olympiajäälle, hän täyttää 28 vuotta. Sen jälkeen homma amatöörijäillä alkaakin olla paketissa. Jos lajin kehitys jatkuu samanlaisena kuin nyt, kolmekymppinen luistelija on auttamatta vanha.
Pöykiön sponsoriasiat ovat paremmalla tolalla kuin EM-hopean jälkeen, jolloin luistelijan rahapulasta tuli uutisaihe. Suomalaisilla taitoluistelijoilla ei kuitenkaan ole millä mällätä, eikä sponsorien hankkiminen ole helppoa edes kansainväliselle tasolle nousseelle urheilijalle. Oululaisuuttaan korostaneelle, mutta Lahdessa asuneelle Pöykiölle se on ollut vielä hankalampaa, koska tietty paikallisuus on puuttunut.
Nyt voisi kuvitella, että läpeensä oululainen paketti -- avojalakanen oululainen luistelija, joka asuu, opiskelee ja harjoittelee kotihallissaan oululaisen taustatiimin kanssa -- kiinnostaisi oululaisia yrityksiä.