Elektronista musiikkia ja rockia yhdistelevä K-X-P innostuu kokeellisuudesta ja ammentaa minimalistisesta äänimaailmasta.
Elektronista musiikkia ja rockia yhdistelevä K-X-P esiintyy perjantaina Qstockin Koomalavalla. Yhtyeen nokkamies, syntetisaattorihifistelijä Timo Kaukolampi nousee lavalle kaksin rumpali Tomi Leppäsen kanssa.
– Teoriassa soitamme yhtä nuottia tunnin ajan. Rakennamme keikan perusäänen ympärille, ja sitten tutkiskelemme, mitä sen kanssa voi tehdä, Kaukolampi luonnehtii.
– Jos verrataan niin sanottuun perinteiseen laulumusiikkiin, niin minulle yksittäiset äänet ovat muuttuneet paljon merkityksellisemmiksi. Olen loppumattoman kiinnostunut siitä, miten ääneen itsessään voi sisällyttää puhuttelevaa informaatiota ilman sanoja tai soinnunvaihdoksia.
Ärhäkämpi vaihtoehto Cheekille tai Kaija Koolle. Kaukolammen mukaan kesäfestarit istuvat suomalaiseen lomatunnelmaan yhtä osuvasti kuin maitolaiturilla maistuvat tuoreet herneet. Samalla hän kokee, että valveutuneelle musiikkiyleisölle pitää olla muitakin vaihtoehtoja, kuin pakkokuuntelulla kulutetut popkappaleet.
– K-X-P:n musiikissa on omanlaisensa rytmi ja energia, joka kiehtoo ja viehättää. Tämä on eräänlaista ajatustenvaihtoa musanörteiltä musanörteille, hän pohtii.
Ja ainakin keskieurooppalaisilla klubeilla ja festivaaleilla faneja riittää tungokseksi asti. Vaikka menossa on yhtyeen välivuosi, Kaukolampi kertoo poppoon suuntaavan Euroopan keikoille taas tulevana syksynä.
Hiljattain K-X-P julkaisi uutta musiikkia, jota toistaiseksi on saatavilla ainoastaan yhtyeen keikoilla. White label-vinyylien käsintehty kansitaide on toteutettu silkkipainotekniikalla.
– Vinyyliformaatti on musiikkidiggareiden graalin malja. Kai tässä on myös jokin salamyhkäisyyselementti, pieni jännite suoratoistopalveluja kohtaan.
Koneen ja ihmisen äänimaailmojen sekoittuminen ja yhtyminen on kiehtonut Kaukolampea jo parisenkymmentä vuotta.
Korvat hänellä ovat jatkuvasti auki: mekaanista rytmiä voi hahmotella rikkinäisestä tuulettimesta, hauskuutusta voi hakea lasten höpötyksestä tai hätkähdystä pääskyjen kirkumisesta. Etenkin modulaarisyntetisaattoreiden kanssa audioympäristön rakentelu on kuin sentraalisantrojen linjojen yhdistämistä.
– Periaatteessa ulosannin ei ole tarkoitus kuulostaa varsinaisesti miltään, mutta kun tiettyyn, raakaan ääneen pääsee kiinni, moni asia menettää merkityksensä, ja kaikki muu kuulostaa teennäiseltä sen jälkeen. On kuin äänimaailma puhdistuisi modernin kulttuurin mädännäisistä rakenteista. Se on vähän niin kuin lyötäisiin avokämmenellä korvaan, joka sitten jäisi soimaan, Kaukolampi kuvailee.
Viimeksi Kaukolampi kertoo innostuneensa rockkokoonpano Joensuu 1685:n paluusta musiikin pariin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vuosi sitten julkaistua Siinai-yhtyeen Sykli-levyä hän pitää edelleen yhtenä hienoimmista suomalaisista musiikkijulkaisuista. Myös Antti Tolvin Pianoketo on hänen mielestään äärimmäisen kaunis kuunneltava.
Seuraavaksi artisti ryhtyy tekemään toista elokuvasoundtrackiaan. Viimeksi hänen musiikkiaan kuultiin kotimaisessa trillerikomediassa Armomurhaaja (2017). Hän tulee myös työstämään musiikkisovituksen tanssiesitykselle, joka nähdään Uuden tanssin keskus Zodiakissa tammikuussa.
Lisäksi K-X-P:n ja Kaukolammen sooloproduktion keikat odottavat, ja uusi levykin pitäisi saada valmiiksi.
– Loppuisi tämä helle, niin pääsisi vihdoin studioon! hän noituu.