Viikko sitten perjantaina Oulun seutua ravisteli tieto Polar Electron irtisanomisaikeista. Tämän viikon maanantaina samalla asialla oli elektroniikan sopimusvalmistaja Jutron. Edellinen saattaa pullauttaa Kempeleen niitylle sata ihmistä, Jutron Oulun kaduille viisikymmentä työntekijää.
Tulevien potkujen syyt ovat kummassakin tapauksessa samat: Suomen korkeiksi mainitut työvoimakustannukset. Polar siirtää ilmeisesti loppujenkin sykemittariensa tuotannon Kaukoitään, ja Jutron vie töitä Viroon. Tutut syyt ja samat suunnat kuin viime aikojen muissakin huonoissa oululaisuutisissa.
Sivusta katsoen on hämmentävää, että samat yritykset, jotka vain muutama vuosi sitten rakensivat Ouluun ja lähikuntiin komeita tuotanto- ja toimitiloja, ovat viime kuukausina ryhtyneet tyhjentämään näitä rakennuksia. Onko Suomen kustannustaso siis muutamassa vuodessa harpannut olennaisesti heikompaan suuntaan? Ei kai sentään.
Siitä ei pääse mihinkään, että Suomen työvoimakustannusten ero Kiinaan, Venäjälle tai Viroon on jotakin huiman ja melkoisen väliltä. Joillakin yrityksillä valmistuksen siirto halvan työvoiman maihin saattaa olla ainoa pelastus, joka auttaa säilyttämään töitä myös täällä. Kiusallinen epäilys kuitenkin sanoo, että kyse on muustakin. Siitä, että tuloslaskelman alimman viivan alle halutaan yksinkertaisesti vain komeampia lukemia.
Tuotannon siirroista ei kuitenkaan kerrota vain menestystarinoita. Jotkin yritykset ovat lähteneet esimerkiksi Kiinaan unohtaen, että kaikki ei ole kiinni työvoiman hinnasta. Osa tästä joukosta on tylyjen kokemusten jälkeen hiipinyt varpaisillaan takaisin kotimaahan.
Taas uusi merkki idän imusta kuultiin tiistaina, kun Finnair ilmoitti aloittavansa suorat lennot Intian Delhiin. Perusteluna mainittiin muun muassa Intian nopea talouskasvu sekä siellä jo olevat 70 suomalaista tehdasta, myyntiyhtiötä ja yhteisyritystä. Työpaikkojen pako Suomesta voi kohta löytää uuden uoman.
Intian valtti on laaja englannin taito ja tietoteknisen koulutuksen kova taso. Mutta byrokratiaa ei markkinatalouskaan ole onnistunut juurimaan, ja korruptio on Transparency Internationalin mukaan Intiassa vieläkin vakavampi ilmiö kuin Kiinassa. Intia on mahdollisuuksien maa, muttei lainkaan ongelmaton. Lähtijöille voi muiden neuvojen päälle suositella vahvoja vatsalääkkeitä.
Jotta hyvinvointivaltio voitaisiin säilyttää meillä, katoavan työn tilalle tarvitaan uutta. On onneksi niitäkin yrityksiä, jotka lisäävät työvoimaa. Näiden avulla työttömyyslukemat ovat viime aikoina kaunistuneet. Yritysten valmius palkata uutta väkeä on oikeastaan ihme nykyisessä uhan ilmapiirissä, jota esimerkiksi elinkeinoelämän omat edunvalvojat ovat olleet luomassa.
Kannattaa käydä esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton nettisivuilla ja yrittää löytää sieltä puheenvuoroja, jotka rohkaisisivat yrityksiä työllistämään. Ei hevin löydy. Pääviesti on huoli heikosta tuottavuudesta, tehottomasta korkeakoululaitoksesta, jäykistä työmarkkinoista, ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja vinosta verotuksesta.
Moitteissa on paljonkin perää. Samojen tahojen mukaan Suomeen kuitenkin tarvitaan tuhansia uusia yrityksiä, ja nimenomaan sellaisia, jotka soveltavat uutta teknologiaa ja valtaavat uusia markkinoita. Voi vain toivoa, etteivät yrittäjiksi aikovat lue yksin elinkeinoelämän kannanottoja. Niiden perusteella oman firman luominen näyttää näet tuskaiselta uravalinnalta.