Puolivälissä 1980-lukua alettiin kiinnittää huomiota matemaattis-luonnontieteellisen perussivistyksen alhaiseen tasoon maassamme. Anto Leikolan johtama komitea pohti asiaa laajasti ja ennusti, että maassamme tulee vuosituhannen vaihtuessa olemaan pula matematiikan ja luonnontieteiden osaajista, mikäli riittäviin toimiin ei ryhdytä. Komitea esitti lukuisia toimenpide-ehdotuksia, mutta parannusta ei kuitenkaan saatu aikaan. Uudelleen asiaan kiinnitettiin huomiota kahdeksan vuotta sitten.
Huhtikuussa 1996 opetusministeri Olli-Pekka Heinonen käynnisti Luma-talkoot suomalaisten matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen nostamiseksi. Kampanjaa perusteltiin tietoyhteiskunnan tarpeilla, korkeaan osaamiseen perustuvan yritystoiminnan kasvulla, Suomen kilpailukyvyn ja työvoimatarpeen turvaamisella, kestävän kehityksen turvaavan matemaattis-luonnontieteellisen sekä kansalaisten arkielämän teknologian ja matematiikan osaamisen tarpeella. Nämä ovat nykyisin entisestään korostuneet.
Luma-talkoille asetettiin useita määrällisiä tavoitteita: vuonna 2002 pitkän matematiikan kokeen oli määrä suorittaa 16 000 ylioppilaskokelasta, vastata reaalikokeen fysiikan tehtäviin yli 9 000 ja kemian tehtäviin yli 8 000. Lukion osalta tavoitteeksi asetettiin, että yli 40 prosenttia matematiikan, fysiikan ja kemian laajojen ja syventävien kurssien opiskelijoista tuli olla tyttöjä ja yli 30 prosenttia tekniikan alojen uusista opiskelijoista naisia.
Kun verrataan vuodelle 2002 asetettuja tavoitteita nykytilaan, voidaan todeta Luma-talkoiden saavutusten jääneen kauaksi asetetuista tavoitteista. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa luonnonvara-alojen sekä tekniikan ja liikenteen koulutuksessa aloituspaikkojen lukumäärä ylittää selvästi 1996 asetetut tavoitteet, mutta matematiikan ja luonnontieteiden osaajien määrä ei ole kasvanut.
Kuitenkin suomalaiset koululaiset ovat menestyneet matematiikan ja luonnontieteiden osalta erinomaisesti kansainvälisissä osaamisvertailuissa OECD-maiden joukossa. Sen sijaan lukion kurssivalintojen ja ylioppilaskirjoitusten ainevalintojen osalta määrällisiä tavoitteita ei ole saavutettu.
Keväällä 2003 pitkän matematiikan kirjoitti 12 711 kokelasta, pakollisena 48 prosenttia kirjoittaneista. Tyttöjen osuus oli 43 prosenttia. Kaksi kolmasosaa kirjoitti pitkän tai lyhyen matematiikan pakollisena tai ylimääräisenä kokeena. Matematiikan kirjoittajien suhteellinen määrä on pysynyt jo vuosia samansuuruisena. Reaalissa ei myöskään viime vuosina ole juurikaan ollut nähtävissä muutoksia eri aineisiin vastanneiden suhteellisissa lukumäärissä.
Suosituin aine on ollut historia, johon vastasi viime keväänä 18 470 kokelasta, seuraaviksi suosituimmat olivat maantieto (14 538), uskonto (12 511), biologia (12 118) ja psykologia (11 126). Fysiikkaan vastasi 8 115 ja kemiaan vain 4 092 kokelasta. Selvä enemmistö fysiikassa (82 prosenttia) ja kemiassa (59 prosenttia) oli jälleen poikia. Tekniikan uusista yliopisto-opiskelijoista tyttöjen osuus on vain noin 20 prosenttia.
Karkeasti arvioiden noin puolet yliopistojen opiskelupaikoista edellyttää matematiikan ja eksaktien luonnontieteiden perusteiden hallintaa. Vuosittain suuri osa uusista ylioppilaista, erityisesti tytöistä, sulkee käytännössä itseltään opiskelumahdollisuuden moniin tieteenaloihin, koska he eivät ole kirjoittaneet ylioppilaskirjoituksissa pitkää tai lyhyttä matematiikkaa eivätkä ole suorittaneet kuin lukion pakolliset kemian ja fysiikan kurssit.
Tekniikan ja luonnontieteiden opiskelijapaikkoja on lisätty tuntuvasti 1990-luvulta lähtien, ja nyt rima tekniikan ja eksaktien luonnontieteiden opiskelupaikan saamiseksi on jo laskenut liian alhaalle. Opintopaikan saa liian alhaisin pohjatiedoin. Vastaavasti esimerkiksi humanistisella ja kasvatustieteellisellä koulutusalalla opiskelupaikka avautuu vain pienelle osalle hakijoista.
Ylioppilastutkinnon rakennekokeilukouluissa matematiikan kirjoittajien määrä on 88 prosenttia. Suuntaus on hyvä ja vähentää paineita vaatimuksille muuttaa matematiikan koe pakolliseksi. Kokeilukouluissa vain äidinkieli on pakollinen. Sen lisäksi on kirjoitettava vähintään kolme seuraavista aineista: matematiikka, reaali, vieras kieli tai toinen kotimainen kieli. Nykyisessä ylioppilastutkintomallissa pakollisia kirjoitettavia kokeita ovat äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaali.
Kokeilu aloitettiin jo vuonna 1995 ja sen piti kestää alunperin vain kolme vuotta. Ylioppilastutkinnon muuttamista rakennekokeilun mukaiseksi kannattavat Lukiolaisten liitto, Suomen Rehtorit ry sekä eri työryhmät ja ainejärjestöt. Poliitikoille päätöksen teko on ollut kuitenkin vaikeaa. Muutosta vastustavat Ruotsalainen kansanpuolue ja Suomen ruotsinopettajat ry. Niiden mielestä yleissivistys muuten kapenee.
Samoin perustein ainereaalia vastustivat viime vuonna muun muassa uskonnonopettajat. On kuitenkin huomattava, että ylioppilaskirjoituksen muutos ei muuta lukion pakollisten kurssien määrää ja että kurssit antavat yleissivistävän koulutuksen kaikille opiskelijoille. Lisäksi ylioppilastutkinnon pääasiallinen funktio on toimia siltana yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin.
Nämä faktat puoltavat ylioppilastutkinnon muuttamista rakennekokeilun mukaiseksi. On myös huomattava, että rakennekokeilulukioissa lähes 90 prosenttia kokelaista on kirjoittanut kuitenkin edelleen ruotsin kielen kokeen. Yhteiskunnan ja opiskelijan etu on pystyttävä asettamaan poliittisten puolueiden, ammattiyhdistysten tai ammatillisten järjestöjen edun edelle. Juuri julkisuuteen tullut opetusministeri Tuula Haataisen esitys ylioppilastutkinnon muuttamisesta rakennekokeilun mukaiseksi on tervetullut uutinen.