Palvelu- ja kuntarakenneuudistus on jähmettynyt kiistelyyn kuntarakenteesta. Se on kohtuutonta, koska kiistan alle hautautuu tavoite tuottaa kunnallisia palveluja mahdollisimman edullisesti ja tasapuolisesti.
Paras-hankkeeksi nimettyä kunta- ja palvelurakenneuudistusta on jähmettänyt alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk) vetämässä työryhmässä monien muiden asioiden lisäksi kuntakokoa koskeva kiista. Vastakkain ovat keskusta ja muut puolueet. Keskusta vieroksuu päätöksiä, jotka aiheuttaisivat joillekin kunnille väistämättömän tarpeen yhdistyä johonkin toiseen tai joihinkin toisiin kuntiin.
Manninen on pitänyt tähän asti tiukasti kiinni niin sanotusta piirimallista, jossa vaihteleva määrä kuntia järjestäisi lähinnä sosiaali- ja terveyspalvelut yhdessä. Mannisen mukaan piirimallia ei tarvittaisi kaikkialla maassa, vaan uudistuksessa olisi otettava huomioon alueelliset erot.
Puitelakia valmistelevaan työryhmään kuuluu sekä hallituspuolueiden että opposition edustajia ja asiantuntijoita. Muiden puolueiden mielestä yksinkertaisinta ja kunnallisen itsehallinnon kannalta välttämätöntäkin olisi pitää kiinni peruskunnista sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina tai niiden hankkijoina. Kuntien pitäisi vain olla väkimäärältään riittävän vahvoja, jotta ne kykenisivät vastaamaan palveluista. Nuo linjaukset ovat järkeviä.
Ainakaan tiedon puutteen vuoksi Paras-hankkeen ei pitäisi takellella. Sen pohjaksi on koottu vakuuttava tietopaketti niin kuntien kuin valtionkin hallinnosta. Uudistuksen edistämiseksi on tehty perinpohjaista virkamiesvalmistelua ja laaja kenttäkierros maassa.
Lakiesitystä ei ehditä antaa eduskunnalle kevätkauden aikana, kuten piti. Uusi tavoite on tehdä periaatepäätökset toukokuun aikana tai viimeistään ennen juhannusta. Sisäministeriö valmistelee tällä viikolla uuden puitelakiesityksen valmistelevan työryhmän käsiteltäväksi. Jos aikataulu pitää, eduskunta saisi lakiesityksen käsiteltäväkseen syyskauden alussa.
Jos kannat puitelakia valmistelevassa työryhmässä pysyvät niin lukkiutuneina kuin ne ovat viime viikkoina olleet, asia mennee hallituksen niin sanotun kolmen koplan ratkaistavaksi. Siihen kuuluvat pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam. Näin suuren uudistuksen alistaminen vain kolmen poliitikon ratkaistavaksi olisi erittäin huono asia. Kaikki tärkeät päätökset pitää kyetä tekemään laajassa valmisteluryhmässä.
Piirimallin tapaista rakennelmaa kokeiltiin terveydenhuollossa silloin, kun pienet kunnat olivat terveyskeskusyhteistyössä. Hallinnointi kävi kuitenkin niin riitaisaksi ja jäykäksi, että terveyskeskustyön kuntainliitot purettiin. Niin kävi, vaikka monista vähäväkisten kuntien terveyskeskuksista tuli liian pieniä. Niihin on vaikea saada työntekijöitä, kun muun muassa päivystyksiä on hankala järjestää.
Kukaan ei pysty takaamaan, että kunnat pystyvät tänään parempaan yhteistyöhön. Sitä ei ainakaan edistäisi se, että terveyspalvelujen ohella kuntien palveluliittymillä, tai miksi piirejä kutsuttaisiinkaan, olisi hoidettavanaan myös sosiaalipalvelut.
Tosiasioiden tunnustaminen on joskus vaikeaa. Olisi kuitenkin kohtuullista, että pienissä ja syrjäisissä kunnissa luettaisiin avoimin mielin asukkaiden ikärakenteen muutoksesta kertovia tilastoja. Niistä pitää kyetä vetämään oikeat johtopäätökset. Kun rahat loppuvat, palveluja ei voi pitää ennallaan. Kyse on nyt siitä, heikkenevätkö ne paljon tai vähän.