Pari vuotta sitten kesällä tuli tällä kolumnipalstalla paljastettua, että ostin tikkurin, hailuotolaisen villapaidan. Uutispäivitys sallittakoon, sillä televisiokin lähettää uusintoja. Internetiin puolestaan kasaantuu joka sekunti hirvittävästi joutavaa informaatiota (ei tietoa), jota ei tarvitse edes vilkaista.
Sanomalehti sen sijaan on sisällöltään rikas ja niin monikäyttöinen, että lehteen sopivat nykyään myös laadukkaat jatkokertomukset.
Tikkuri näyttää kestävän vuodesta toiseen. Toivottavasti kolmanteen, neljänteen, viidenteen jne. Pari kertaa rinnus on rähjääntynyt reissussa, mutta taitavan pyykkärin käsissä villapaita puhdistuu uudenveroiseksi. Se kertoo laadusta. Villapaidan ja pyykkärin.
Mutta miksi palata tikkuriin?
Ensiksi, koska kesä tulee ja tarvitaan oikeaa villapaitaa. Toiseksi hailuotolaiseen villapaitaan tiivistyy viisaus kestävyyden filosofiasta. Iso teollisuus ja jättiketjut pukkaavat markkinoille kertakäyttötavaraa niin, että lompakolla käy vilinä kuten sen kuuluisan panttilainaamon ovella. Kertakäyttökulttuuri pesii ihmisen tavara-suhteeseen ja välillä näyttää änkeävän myös ihmissuhteisiin.
Georg Malmstén lauloi jo vuonna 1938 Tatu Pekkarisen sanoittamassa ja Matti Jurvan säveltämässä iskelmässä, että väliaikaista kaikki on vain. Jurva ja Pekkarinen loivat Väliaikaisen iloista, huolista ja murheista, helyjä ostattavista heileistä ja rinnassa riehuvasta rakkaudesta sekä pettymyksistä.
Tuskin Tatu ja Matti kuitenkaan tarkoittivat, että tavaraa pitää vaihtaa tunteenpalossa joka mutkassa.
Ihmiskunnan historiassa toistuvat syvät aaltoliikkeet, jotka havahduttavat pienen ihmisen pelkäämään tulevaisuuttaan. Tänään tuskaa tuo ilmastonmuutos. Eilen eräs asiantuntija povasi jääkautta. Ostaako siis kumisaappaat vai karvahattu?
Joku voisi viimeinkin ennustaa, että ihmiskunnan pahin moka tulee olemaan kertakäyttötavara.
Hailuotolainen villapaita sai alkunsa, kun harteikkaat miehet kiskoivat käsivoimillaan kalansaaliita Pohjanlahdesta. Paitaa on kutsuttu tikkutröijyksi, joka muotoutui ruotsin kielen sanoista stickat tröja eli neulottu villapaita. Miehustaa koristaa pienistä neliöistä koostuva rikuli, riuratti tai prikkalauta. Luotolaisnaisten kauneudentajusta riitti muutama ajatus myös käyttömukavuudelle, kun he suunnittelivat yläselkään kiilamaisen levennyksen sekä kyynärpäiden kohdalle kavennuksen.
Allekirjoittanut eli suoraan sanottuna minä haluaa edelleenkin maksaa tällaisesta ihmisen tekemästä laatutyöstä. Köyhän on turha halpaa ostaa, jos ette ole sattuneet koskaan kuulemaan.
Tikkuri tuli kaksi vuotta sitten liitettyä hailuotolaiseen kiireettömään elämänmuotoon. Kehotin Hailuotoa hakemaan hitaan kaupungin titteliä, mitä luostaripitäjä Heinävesi suunnitteli. Tarkistus Savon suuntaa osoitti, että Heinävesi ei ole asiassa kiirehtinyt. Kunnanjohtaja Riitta A. Tilus vastasi Heinäveden kunnanvaltuuston päättäneen kehittää paikkaa "hyvän elämän" kuntana.
"Onko se sitten kiirettä vai hidastamista, jää nähtäväksi. Haimme hankkeeseen Slow City -idealla hankerahaa, mutta emme saaneet. Emme ole uudelleen käsitelleen asiaa, nyt meitä viilettää (kiirehtää) tämä globaali rahoituskriisi eli hitaus on kaukana. Juoksemme rahan perässä, jota kunnissa ei kohta ole normaaleihin palveluihin", Tilus kertoi.
Huh, etteivät kunnat vain siirtyisi säästöpakossaan tarjoamaan meille kansalaisille kertakäyttöpalveluja.