Suomen poliisit ovat ajautuneet järjestökiistaan, joka ulkopuolisesta vaikuttaa käsittämättömältä. Riidan alkusiemen on valtion palkkarakenteen uudistusohjelmassa Valpaksessa, jossa korostuvat tavoitteet ja tulokset. Jäsenkyselyssä peräti 80 prosenttia poliiseista vastusti uutta palkkajärjestelmää. Laillisuuden valvojat ovat lähteneet siitä, ettei tulos- ja henkilökohtainen palkkaus sovi poliisin työhön.
Liiton hallitus kuitenkin hyväksyi viime vuoden lopulla palkkauudistuksen. Se tuo poliiseille 8,54 prosentin palkankorotuksen, jonka päälle tulevat vielä Valpaksen anti ja tupokorotukset. Se ei poliiseille kelvannut. Poliisijärjestöjen liitosta (Spjl) on eronnut kevään aikana 17 yhdistystä, joihin kuuluu 2 600 jäsentä. Pian kapinallisia on enemmän kuin liitossa jäseniä.
Palkasta riidassa ei enää ole kysymys, vaan menettelytavoista. Liiton päättävät elimet eivät olisi saaneet hyväksyä kentän arvostelemaa palkkaratkaisua, vaikka se ulkopuolisesta näyttää sangen mukiinmenevältä. Monet muut ryhmät joutuivat tyytymään viime palkkakierroksella pelkkiin tupoprosentteihin.
Ammatillisesta hajaannuksesta kärsivät eniten poliisit itse. Se on ehkä lopultakin ymmärretty, kun Spjl:n nykyiset ja eroilmoituksensa jättäneet jäsenyhdistykset aloittivat maanantaina sovun hieronnan. Eronneet yhdistykset vaativat liiton puheenjohtajan ja hallituksen vaihtamista.
Liiton hajotus olisi lyhytnäköistä. Yleensä henkilöityneessä pattitilanteessa viisaampi väistyy. Jonkun on nyt annettava periksi, muuten poliisilta menee maine. Sovun syntymistä edistää sekin, että eronneet yhdistykset joutuvat luopumaan osuudestaan miljoonan euron omaisuuteen.