Koneen pääjohtaja Antti Herlin muistuttaa, että kansainvälisesti toimivat yhtiöt eivät tunteile, kun ne päättävät tuotekehityksestään, tuotantopaikoistaan ja pääkonttorin sijainnista. Kone pitää ainakin toistaiseksi pääkonttorinsa Suomessa, koska täällä ovat maailman osaavimmat insinöörit.
Maailman neljänneksi suurimman hissi- ja liukuporrasvalmistajan, Kone Osakeyhtiön pääjohtaja Antti Herlin, 47, sanoo suoraan, että hallituksen veropaketti on pettymys yrityksille, vaikka hallitus kuorrutti esitystään pienillä myönnytyksellä kuten myyntivoittoveron poistolla.
"Veropaketti on hankala perheyhtiöille kuten Koneelle. Osinkojen verotuksen kiristäminen on minulle henkilökohtaisesti hyvin dramaattista. Uskon, että veroratkaisu kiihdyttää suomalaisen omistuksen siirtymistä ulkomaille", arvioi Helin työhuoneessaan Koneen pääkonttorissa, Munkkiniemen historiallisessa kartanossa Helsingissä.
Herlin painottaa, että hänen elämänsä ei kurjistu verojen nousun jälkeenkään, mutta yleisellä tasolla isot suomalaiset perheomistajat voivat nyt äänestää jaloillaan.
Erityisesti niin sanottu ketjuverotus rankaisee perheyhtiöitä, sillä suvun jäsenten omistusyhtiöt joutuvat nyt maksamaan niihin tulevista osingoista veroa. Kun omistajayhtiö jakaa puolestaan osinkoja, vero menee uudemman kerran. Nykyisessä osinkojen verotusjärjestelmässä vero maksetaan vain yhden kerran.
Antti Herlin ja hänen määräysvallassaan olevat yhtiöt, omistusyhtiöt hallitsevat Koneen äänivallasta 67 prosenttia eli määräenemmistön. Kone on aina ollut Herlinien yhtiö, vaikka se pörssiyhtiö onkin.
Ensimmäinen kansainvälistyjä
Kone on Suomen mittakaavassa suuryritys. Sitä voi kutsua myös Suomen ensimmäiseksi aidosti kansainväliseksi yritykseksi jo 1970-luvulta. Koneen kansainvälistäminen on Antin isän, Pekka Herlinin ansiota.
Liikevaihto nousi viime vuonna 5,3 miljardiin euroon ja voittoa ennen veroja kertyi 329 miljoonaa euroa. Veroja Kone-konserni maksoi viime vuonna 109 miljoonaa euroa.
Kone toimii nykyään yli 40 maassa kaikissa maanosissa ja sillä on yli 33 000 työntekijää.
Herlin sanoo, että Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä globalisaatio oikeasti tarkoittaa, vaikka poliitikot puhuvat siitä lähes päivittäin.
"Kansainvälisesti toimivat yritykset miettivät koko ajan, kuinka ne voisivat käyttää resurssejaan mahdollisimman tehokkaasti niin, että tuotto olisi paras mahdollinen. Verotus on yksi hyvin keskeinen tekijä, kun yritykset tekevät päätöksiä, missä niiden kannattaa toimia ja valmistaa tuotteitaan. Suomen tulevaisuus riippuu siitä, että täällä riittää halukkaita yrittäjiä ja että tänne syntyy koko ajan uutta yrittäjyyttä. Paljon puhutut hyvinvointipalvelut voidaan säilyttää ainoastaan, jos meillä on tarpeeksi kannattavia yrityksiä. Sieltä se raha tulee eikä mistään muualta. Miksi kultamunia muniva kana pitäisi tappaa?"
Hän muistuttaa, että Suomen naapurimaissa Ruotsissa ja Venäjällä suuri joukko omistajia on jo muuttanut ulkomaille ja vienyt verot mennessään. Suomestakin on lähtenyt omistajia ulkomaille, mutta vielä tähän asti hiljaisesti.
Herlinin mukaan ulkomaalaisten omistus Suomessa muuttuu verouudistuksen jälkeen suhteellisesti edullisemmaksi kuin suomalaisten.
Ulkomaiset yritykset voivat ostaa aikaisempaa helpommin enemmistöjä suomalaisyhtiöstä, kun suomalaisten omistus on kovenevan verotuksen vuoksi tulossa vähemmän houkuttelevaksi.
Luottamus ei ole korkea
Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on ottanut keskeiseksi tavoitteekseen luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Yrityksissä puolestaan tarvittaisiin noin 70 000 sukupolvenvaihdosta eli uutta yrittäjää tämän vuosikymmenen aikana.
"Siinä on hirveä yhtälö. Talouden syklit, suhdannevaihtelut, ovat uskon asioita. Talous on odotuksia ja uskoa tulevaisuuteen. Hallituksen talouspolitiikan pitäisi olla sellaista, että se rohkaisisi yritysten uskoa tulevaisuuteen. Tällä hetkellä työnantajien ja tulevien yrittäjien usko tulevaisuuteen ei ole korkealla", arvioi Herlin.
Hän muistuttaa, ettei ole poliitikko, vaikka seuraakin työnsä puolesta aktiivisesti politiikkaa.
"Hallituksen työskentely näyttää siltä, että sillä on kova kiire tehdä jotakin, jotta se näyttäisi tekevän jotakin, mutta välittämättä siitä, mitä päätöksistä seuraa. Suomen kansa tosin tietää vastauksen siihen, mitä kiireellä tulee."
Tunteilu ei mahdu kuvioon
Kone on kasvanut vuosikymmenten mittaan globaaliksi yhtiöksi, sillä liikevaihdosta vain vajaat kymmenen prosenttia tulee Suomesta. Siitä huolimatta Kone pitää pääkonttoriaan Suomessa.
"Suomalainen yhtiö, jolla on merkittävä omistus Suomen rajojen ulkopuolella kuten Koneella, ei enää tunteile. Kansainväliset omistajat odottavat omistamiltaan yhtiöiltä tuottoa sijoituksilleen. Globaalissa maailmassa yhtiöt kilpailevat myös omistajista. Jos niin ei tehtäisi, pörssikurssi olisi alhaalla ja yritys olisi helppo valtauskohde. Myös omien osakkeiden käyttö maksuvälineenä olisi vaikeampaa, jos pörssikurssi olisi matala. Yhtiön pitää kiinnostaa nykyisiä ja mahdollisia uusia omistajia, silloin sen kurssi on korkea", selvittää Herlin.
Hän myöntää, että Suomessa on hyvääkin, vaikka juuri nyt verotus rassaa.
"Täällä Suomessa, Hyvinkäällä, on maailman paras hissituotekehityskeskus. Koneella on tuotekehitystä muuallakin maailmassa, mutta Hyvinkäällä se on parasta. Suomen korkeakoululaitos on tuottanut ainakin tähän saakka hyviä insinöörejä. Parhaat suomalaiset insinöörit osaavat kääntää asiat kerta toisensa jälkeen uuteen tarkastelukulmaan ja niin syntyy uusia ratkaisuja. Sitä taitoa ihailen."
Herlin muistuttaa, että teollinen tuotanto ja tuotekehitys kulkevat yleensä yhtä matkaa. Kun tuotanto häviää jostakin paikasta tai maasta, Suomesta, niin ennen pitkää sieltä häviää myös tuotekehitys.
"Suomen hyvät tuotekehitysresurssit ovat Koneelle yksi hyvä syy pysyä Suomessa, ainakin vielä", painottaa Herlin.
Hän myöntää, että perheyhtiössä myös omistuksen suomalaisuudella on tietty arvonsa. Koneessa sinivalkoiset värit ovat aina h
ulmunneet korkealla.
Kustannusero ei voi kasvaa
Herlin arvioi, että niin sanottu Kiina-ilmiö eli teollisuustuotannon muutto Suomesta maihin, joissa työvoimakustannukset ovat vain murto-osa Suomen tasosta, jatkuu ja voi kiihtyäkin.
"Sama ilmiö on tuttu myös metsäteollisuudesta: metsien pitää olla lähellä sellu- ja paperitehtaita. Puuta ei kannata kuljettaa kovin pitkiä matkoja. Hissejäkään ei kannata kuljettaa monta kertaa maapallon ympäri. Työn hinta ratkaisee. Esimerkiksi kalliimmalla tehtyjä perushissejä ei osta kukaan, erikoistuotteissa voi olla kallistakin työtä. Suomi ei voi etääntyä kustannustasoltaan halvimmista maista."
Herlin muistuttaa, että tehdastyön luisuminen Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin ei ole vain suomalainen ilmiö. Yhdysvalloistakin tehdastyö siirtyy halvemman kustannustason maihin.
"Euroopassa työelämän rakenteet ovat niin jäykistyneet, että tämä maanosa uhkaa pudota kokonaan kansainvälisestä työnjaosta ja tuotannosta. Suomessa varsinkaan ei kannusteta ahkeruuteen. Jos on vähän ahkerampi kuin toinen, suurimman hyödyn korjaa verottaja ja silloinhan ihminen ei tee enempää kuin on pakko tehdä."
Herlin kysyy, onko se hyvinvointia, kun työttömyys kasvaa ja potilasjonot sairaaloihin pitenevät.
"Nyt pitää ottaa radikaalit otteet käyttöön ja nopeasti. Järjestelmää, suomalaista yhteiskuntaa pitää kehittää. Palkkaveron reipas alentaminen synnyttäisi uudenlaista aktiviteettia tähän maahan, kun työstä tulisi houkutteleva vaihtoehto."
Herlinin mukaan on nurinkurista, että yritysverouudistus, jonka pitäisi piristää talouselämää, saa yritysjohtajat valittamaan. "Vanhat radikaalit ovat nyt hiljaa ja konservatiivit vaativat uudistuksia; osat ovat yllättäen vaihtuneet."
Hän toivoo, että Suomi suuntaisi kaikki voimavaransa pienten ja keskisuurten yritysten kasvun tukemiseen. Pienistä tulee joskus suuria yrityksiä.
"Uskon kaikesta huolimatta isänmaahan. Suomalaiset ovat kautta historian olleet sisukkaita selviytyjiä. Jos asiat menevät pieleen, niin kuin nyt näyttää, pitää korjausliike tehdä ajoissa."
Antti Herlin muistuttaa, että Suomi on globaalitaloudessa pieni tekijä. "Silloin nopea reagointikyky on kullan arvoista, myös politiikassa. Pienen maan pitää olla vikkelä ja joustava. Sen Suomi on nyt unohtanut. Suomi tarvitsee uusia vientialoja ja uusia tuotteita myös vanhoilla aloilla."