Haapavedellä tutkitaan ruostelähdettä, joka on ollut aktiivisena muutaman vuoden. Ilmiö alueella olevasta lähteestä sinällään on ollut tiedossa vuosikymmeniä, mutta nyt lähteestä tulevasta vedestä on alkanut olla haittaa.
Ruostelähteen lähistöllä ollaan huolissaan myös siitä, millaisia vaikutuksia ruosteisella vesimassalla on läheisen järviveden laatuun. Silmämääräisestikään katsottuna alue ei hivele asukkaiden silmiä.
Vatjusjärvellä sijaitsevalla lähteellä kävivät nyt tilannetta paikan päällä selvittämässä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen geologi Maria Ekholm-Peltonen ja ympäristöylitarkastaja Jaana Rintala.
– Menimme paikalle, koska ely-keskukselta on pyydetty asiasta lausuntoa, Ekholm-Peltonen toteaa.
Hän kertoo asiaa käsitellyn aikaisemmin Haapavedellä ympäristöterveyslautakunnassa ja kaupungin virkamiestyönä.
– Tässä vaiheessa en sano varsinaisesta asiasta vielä mitään, mutta me annamme asiasta aikanaan lausunnon, joka tulee Haapaveden ympäristöterveyslautakunnalle käsiteltäväksi, Ekholm-Peltonen jatkaa.
Havainnot, joita ely-keskuksen edustajat alueella tekivät, perustuvat aistihavaintoihin.
– Selvitimme, miltä lähde näyttää, paljonko vettä on ja miten vesi liikkuu. Näistä me annamme lausunnon, mitä asialle voidaan tehdä. Sehän on sitten Haapaveden kaupungin päätettävä, miten asiassa edetään, sehän kuuluu heidän toimivaltaan, hän taustoittaa.
Viimeviikkoisella käyntikerralla Ekholm-Peltonen ja Rintala näkivät maastossa rauta- ja mangaanipitoista, ruskehtavaa vettä.
– Ei siellä nyt mikään pulputa, eikä kyseessä ole mikään akuuttitilanne, hän painottaa.
Kuiva kesä näkyy osaltaan nyt tehdyissä havainnoissa.
– Juuri nyt siitä ei ole välitöntä haittaa, hän jatkaa, mutta toteaa luonnollisesti tilanteen olevan varmasti erilainen syyssateilla tai märkinä kesinä.
Geologi ymmärtää, että ruosteisen veden valuminen asuinpaikkojen läheisyydessä koetaan alueen asukkaiden silmissä rumaksi. Toisaalta hän sanoo, että lähteet ovat eräänlaisia luonnontiloja, joita ei voida poistaa.
Syytä sille, mikä lähteen ruosteveden pulpahtamisen on alunperin aiheuttanut, Ekholm-Peltonen sanoo toki kuulleensa. Yleisenä epäilynä puheissa on, että lähde on aktivoitunut kaivuutöiden myötä. Kuulemaansa hän ei ota kantaa.
– Tapahtumien kulku pitää selvittää kunnolla.
Haapaveden ympäristöterveyslautakunnan puheenjohtaja Heikki Hautala tietää Vatjusjärven ruosteperäisestä maastosta. Hautala sanoo käyneensä parisen vuotta sitten paikalla ja havainnoineen, että alueella on ruosteisuutta laajemmastikin, peltojen lisäksi tienvarsiojissa.
– Vaikea asiahan se on. Minullakin on pelloillani ruosteista vettä. Maaperät ovat sellaisia kuin ne ovat, minkä sille mahtaa. Eikai tässä asiassa syyllisiä ole, hän pohtii.
Hautalalla on ruosteisen vesimassan valumiseen teoria, jonka hän on kuullut asianomaisilta.
– Kun on maastoa on kaivettu, silmäkkeet ovat auenneet. Asia on tullut voimakkaammin esille, kun maastoon on yritetty kaivaa tonttipaikkaa. Vesi menee järveä kohti ja jos vesi ei pääse, niin sehän menee vaikka väkisin, Hautala kiteyttää.
Hautalalla ei ole hatusta heittää sellaista yksiselitteistä ratkaisua, mitä asialle pitäisi tehdä. Hän kuitenkin aprikoi, että jonkilaisella putkisysteemillä asiaa voisi parantaa.
Suurimmat aistinvaraiset haitat asiassa kokee haapavetinen Hilkka Ruuska. Hän harmittelee tilannetta, mitä hänen omistamalleen rantamökille ja tontille on tapahtunut. Iso-Vatjusjärven rantatontille ja rantaveteen valuu ruosteista vettä isoa valtaojaa pitkin.
– Kyllähän tämä on ollut viisi vuotta jatkunut katastrofi. Rantamökin seinä on viiden metrin päässä veto-ojasta, johon ruostevettä on vuotanut, hän huokaa.
Ruuska kokee olleensa ruostelähdeasian kanssa yksin, vaikka hän on koittanut puhua siitä. Viimein hän otti asian omiin käsiin ja lähestyi sukulaisensa kanssa suoraan Ympäristöministeriötä.
– Rupesihan tähän asiaan vauhtia tulemaan, hän iloitsee, kun ely-keskuksen asiantuntijat kävivät hänen tontilaan viime viikolla.
Ruuska on harmissaan siitä, että kuluneet vuodet ovat tehneet asialle lisähallaa.
– Tämähän paisuu ja paisuu. Pienempi murhe olisi ollut tehdä heti alussa asialle jotain. Nyt se mun mökki alueineen hukkuu sinne. Eihän siellä voi uida, eikä sinne voi päästää koiriakaan veteen.
Ilmiö vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kuivana kesänä ruostevettä on vähemmän liikkeellä, mutta keväisin ja talvellakin Ruuska kertoo mökin ympäristön olleen aivan värjäytynyt.
– Se on kertakaikkiaan vellimäistä lietelantaa, jota nousee, kun oja on täynnä, hän kuvaa ruosteveden aistimustaan.
Ruuskalla on kokemusta Vatjusjärven alueen ruosteisuusongelmasta muussakin yhteydessä. Hän tietää, että kylällä on jaettu perimätietoutta alueen luonnonlähteistä.
– Kun Vatjusjärvelle tehtiin jalkakäytäviä vuonna 2002, silloinkin alkoi ruostevettä nousta. Tielaitos laittoi silloin suodatinkankaat ja pengersi alueen, hän muistaa.
Maa-alueen, jolla ruostelähde sijaitsee, omistaa haapavetinen Sakari Pelkonen. Hän kertoo asioiden paljastuneen tonttikaupan myötä.
– Maaperä on hyvin ruosteinen ja alueella on iänikuinen lähde. Myin alueen rakennuspaikaksi. Kun alueelta kuorittiin puut ja kaivettiin pintamaat pois, lähde rupesi valumaan viereiseen ojaan. Rakentajalle yritettiin sanoa, että se on huono paikka rakentaa, että parempi paikka olisi alempana. Myöhemmin kauppa peruttiin ja tontti tuli takaisin minulle, Pelkonen kertoo.
Hän olisi mielellään ollut itsekin mukana ely-keskuksen vierailulla, mutta kertoo, ettei ollut saanut aiheesta tietoa. Kaikkien toimijoiden tahtotila on löytää asialle ratkaisu. Se, mikä se olisi, sitä ei vielä kukaan osaa sanoa.
– Jospa nyt saataisiin asia niin jalalleen, että ongelma poistettaisiin. En tiedä konstia, Ruuska sanoo.