Kun Kärpät voitti liigakultaa 1981, joukkue teki varmaankin omavaraisuuden Suomen ennätyksen. Kultajoukkueesta vain maalivahti Ari Hellgren ja keskushyökkääjä Mikko Leinonen olivat ostettua tuontitavaraa.
Kun Kärpät nousi SM-liigaan ja aloitti 2000-luvun liigataipaleen, karkeasti arvioiden omavaraisuusaste oli 70-80 prosenttia.
Jatkuva menestyminen ja huipulla pysymisen tarve näkyvät nykykokoonpanossa. Vakiomiehistä puolet eli yksitoista 22:sta on tuotu tänne muualta. Usko pohjoissuomalaisuuteen on koetuksella.
Omien juniorien sisäänajo on vuosi vuodelta entistä vaikeampaa, koska kynnys liigajoukkueeseen on juuri nyt käsittämättömän korkealla. Tiedot kertovat, että A- ja B-junioreista sopivaa ainesta ei ole lähivuosina tulossakaan. Vahvimmin tyrkyllä on 1989 syntynyt puolustaja Joni Liljeblad, joka juuri nyt on loukkaantunut. Mutta seuraavaa juniori-invaasiota saadaan odottaa 3-4 vuotta, kunhan 1992-1993-syntyneet suurlahjakkuudet saavat rintakarvoihinsa lisää tuuheutta.
Omista pojista Jari Viuhkola lähti mittaamaan siipiensä kantavuutta New Jersey Devilsin organisaatioon, Mika Pyörälä Timråhon, Jouni Loponen Tanskaan ja Jyri Junnila KalPaan.
Ainoa oma paluumuuttaja on Mikko Lehtonen. Muutoin Kärpät sai menetyksien tilalle nimiä ja nimettömyyttä.
Ondrej Kratena oli kaksi kuukautta sitten pelkkä anonyymi, mutta puolen vuoden kuluttua hän on kannuksensa ansainnut varmasti myös Suomessa. Seitsemän Tshekin mestaruutta voittanut mies on harvinainen pelaajatyyppi: laitahyökkääjä, joka pystyy tekemään peliä ja maaleja. Suurten pelien ratkaisija.
Kristian Kuusela ratkaisi viime keväänä MoDo:lle mestaruuden 28 vuoden tauon jälkeen. Hän on herkkäkätinen ratkaisija, jossa on paljon reserviä. Kärppien valmennuksessa häntä viedään pelaajana kokonaisvaltaisesti eteenpäin.
Timo Vertalan hankintaa on hämmästelty ja vielä ehkä hämmästelläänkin, mutta tähän mennessä hän on vastannut Kärppien odotuksia. Joka tapauksessa hän on suuri kysymysmerkki. Joskus mies on tehnyt paljon maaleja, mutta miten verkko heiluu Kärpissä.
Jere Karalahti päässyt Oulussa hyvään alkuun ja tahkonnut kuusi peliä. Uuden opettelu on edelleen kesken.
Toni Kiren pelaa torstaina ensimmäisen liigapelinsä Kärpissä seitsemäntenä pakkina. Pelicansin ja Hokin kautta Ouluun ajautunut puolustaja on toistaiseksi suuri tuntemattomuus.
SM-liigan uudistuksista kahden päätuomarin sisäänajo on näkyvin ja merkittävin. 56-58 ottelussa testataan, näkeekö kaksi silmäparia paremmin kuin yksi.
Jokaisessa erässä, suurin piirtein sen puolessa välissä, tulee yksi ylimääräinen minuuttinen mittainen tauko, jolloin areenoilla raikuu SM-liigan myymä mainos. NHL:ssä vastaavia taukoja erää kohti on neljä. Meillä Suomessa - onneksi - vasta yksi.
Rankkareita ammutaan tasapelin sattuessa kolme, ja jos tilanne on sen jälkeen tasan, siirrytään äkkikuolemaan.
Keväällä runkosarjan päättymisen jälkeen tehdään SM-liigahistoriaa, kun kaikissa pudotuspelien vaiheessa jatkoon pääsee neljällä voitolla. Taistelu elämästä ja kuolemasta voi kestää lähes kuusi viikkoa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mestaruuden voittamiseksi voi joutua säälipleijarit mukaan lukien urakoimaan 24 ottelua.
Viime keväänä Kärpät osoitti kokonaispottia ajatellen epätaloudellista ajattelutapaa ja vei mestaruuden suoraan 10-0.
Nyt mestari joutuu pelaamaan vähintään 12 ottelua. Sirkushuvit paisuvat, ja kassakoneet kilisevät. Se on ajan henki.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi