Oulu
Lastenlauluistaan tunnettu oululaismuusikko Risto Järvenpää ottaa kitaran käteen ja alkaa hyräillä. "Jo Aatami aikoinaan, joutui omenaa maistamaan."
Pian kappaleessa on muutama säkeistö sanoja, sävel ja rytmi. Sanat on laulettava nopeasti minidiscille tai kirjoitettava ylös, sillä parin tunnin kuluttua niitä ei enää päästä löydy. Sävel tarttuu näkömuistiin paremmin, kun sen soittaa pianolla.
Omenavarkaudesta riittää elementtejä hyvään lauluun. Niitä on liikaakin. "Yhteen lauluun mahtuu yksi hyvä asia kerrallaan", Järvenpää sanoo.
Järvenpään omenavarkauslaulu alkaa ensimmäisestä rikostapauksesta. Eeva poimi paratiisissa luvatta omenan puusta ja syötti sen Aatamille. Tekstiä ryydittävä rytmi voisi olla hilpeätä afrolatinoa. Kappaleeseen pitää myös saada yöllistä fiilistä.
Omenavarkaus on hieman ongelmallinen aihe lastenlauluun, sillä varastamista ei voi tietenkään sallia. Toisaalta omenavarkaat eivät ole enää lastenlauluiässä. Järvenpään mukaan 10-11-vuotiaat ovat sopivan vikkeliä yöllisiin hämäräpuuhiin.
Salliva elementtikin löytyy. Jos oikein tekee mieli, saa yhden omenan varastaa omaan tarpeeseensa, parhaalle kaverille tai sairaalle isoäidille.
"Varsinkin jos ollaan isoisän maatilalla ja omena on parhaimmillaan ja tipahtamassa, koska sitä ei kukaan korjaa pois", Järvenpää maalailee.
Rituaalin rikkoja saa päälleen halveksunnan
Omenapuuhun kiipeäminen on kielletty, sillä oksat saattavat kiepsauttaa varkaan kuristusotteeseen. Jotkut oksat myös pudottavat kiipeilijän tahallaan. Puun pieksäminen kepillä on pyhän omenanvarastamisrituaalin vastaista, siitä saa päälleen kansainvälisen halveksunnan.
Järvenpää tuntuu olevan hyvin perillä omenavarkausasioista, vaikka hänellä omien sanojensa mukaan on varsin vähän kokemusta aiheesta. Hän muutti pikkupoikana Hämeenlinnasta Ouluun ennen kuin ehti parhaaseen omenavarasikään. Pohjoisen tuulisessa kaupungissa omenapuita oli vähemmän.
Hän kuitenkin tietää, että koirat ja metsästystä harrastavat isännät ovat omenavarkaan pahimpia vihollisia. Haulikko ja suolapanos ovat kivulias yhdistelmä.
Omenavarkaan paras varustus taas olivat niin kutsutut liekkiverkkarit. Vielä 60-luvulla olivat yleisiä perinteiset Suomi-verkkarit, joiden takataskuun oli kirjailtu olympiasoihtu. Löysien housujen lahkeisiin mahtui kosolti omenoita, vaikka liikkuminen sitten hidastuikin.
Lastenohjelmien lopettaminen typerää
Järvenpää on tehnyt kolme suomenkielistä lastenmusiikkilevyä. Tatsia ja janssia, Tatsin ja janssin poika sekä Tatsia ja janssia suurkaupungissa -levyjen kappaleista äänitettiin Kuubassa espanjankielinen versio. Se maistuu suomalaislapsillekin, sillä he pääsevät vertailemaan kahta kieltä keskenään.
Seuraavana on suunnitelmissa harjoitella esityskuntoon viisi kappaletta, jotka esitettäisiin yhdessä elokuvan ja tanssijoiden kanssa. Tatsia ja janssia suurkaupungissa -levyn kappaleita varten kuvattiin elokuva New Yorkissa. Tarkoituksena on katsella suurkaupunkia eri näkökulmasta, kuin elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Filmiprojektia mutkisti syyskuun yhdennentoista päivän onnettomuus. Paljon kuvattua materiaalia jouduttiin raakkaamaan pois, koska filmillä näkyivät World Trade Centerin sittemmin romahtaneet tornitalot. Niiden näkeminen sotkee katsomiskokemusta, vaikka onnettomuus ei enää päällimmäisenä mielessä olekaan.
Järvenpään mukaan lastenmusiikki on tällä hetkellä nousemassa kuopasta, jossa se kävi. "Onneksi kuopan kaivajat tulivat näkösälle. Se oli suurin harmi, kun radiosta loppuivat lastenohjelmat. Hämmästyttävää päättäjien typeryyttä", Järvenpää puhisee.
Hän perää lapsille mahdollisuutta luoda fantasioita omassa päässään kuullun perusteella.