Poikkeusolot on helpompi kestää, jos uhan ja huolen lisäksi vieraana ei ole nälkä. Suomi varautuu kriiseihin muun muassa nojaamalla vankasti kotimaiseen ruoan tuotantoon. Jos maataloustuottajia ja alan tutkijoita on uskominen, ruokamme tuottajat ovat nyt itse kriisissä.
Maatalouden kannattamattomuudesta on pidetty porua aina, mutta nyt viljelijän ja karjankasvattajan tili jää kuulemma huonoimmaksi 30 vuoteen. Maailmanlaajuisilla ruokamarkkinoilla tuulee kylmästi, eikä paistetta ole luvassa jatkossakaan.
Viime vuonna ehdittiin jo ajatella, että maailman sinänsä huolestuttava ruokakriisi voi kääntyä suomalaisen tuottajan eduksi. Viljan hinta nousikin, mutta se johti rehun hinnan hypähdykseen ja vei kannattavuuden kotieläintiloilta. Kun vielä lannoitteiden hinnat sujahtivat pilviin yhdessä polttonesteiden kanssa, kriisin ainekset olivat valmiit.
Kuluttajan mielestä ruoka on liian kallista, vaikka kulutammekin elintarvikkeisiin tuloistamme suhteellisesti yhä vähemmän. Suurin osa haluaa syödä kotimaista ruokaa. Suomalaisen ruoan puhtauden on väitetty olevan myytti, mutta onpa meillä yhä tarjolla ainakin salmonellasta vapaata sikaa ja kananmunia - ainoa maana Euroopassa.
Keskustelu ruoan hinnasta kääntyy aina lopulta syyllisen etsimiseen. Vaikka vastakkainasettelua halutaan välttää, lentelee tuottajapuolelta usein kitkeriä kommentteja kaupan suurten keskusliikkeiden suuntaan. Hinnat nousevat, mutta ruoan tuottaja ei saa peittoon edes kasvavia kulujaan.
Elintarvikeketjulla on iso merkitys normaalioloissakin. Neljännesmiljoona suomalaista saa siitä ansionsa, kerrannaisvaikutuksineen puoli miljoonaa.
Maataloustukia manataan yhtä aikaa kalliin ruoan kanssa, vaikka tukien ansiosta ruokamme on edes niin halpaa kuin se nyt on. Tuottaja yrittää muistuttaa, että hänen saamansa tuki lankeaa kuluttajan eduksi. Kaiken kaikkiaan ruoan hinnasta käydylle keskustelulle leimallista ovatkin osapuolten toinen toistaan vahvemmat vakuuttelut.
Jos Suomessa halutaan elintarvikeomavaraisuutta, joudumme maksamaan siitä jatkossa yhä enemmän. Omavaraisuuden turvaamisen puolesta puhuu tuore tieto siitä, ettei maailman ruokakriisi suinkaan ole ohi, vaikka viljasta saatiinkin hyvä sato. Jo 36 maassa tarvitaan muualta tuotavaa ruoka-apua.
Ilmastonmuutoksen lisäksi maailman ruokahuoltoa uhkaa tapojen muuttuminen. Yhä harvempi kasvattaa perunansa ja riisinsä itse, vaan ostaa valmista. Aasian miljardiväestöllekin maistuu liha yhä paremmin.
Kriisiajan ruokalista voidaan vielä laatia kotimaisten elintarvikkeiden varaan. Viljasta, lihasta, munista, maidosta ja kasviksista syntyy monenlaista einestä poikkeusoloja helpottamaan. Pitsastakaan ei kuulemma tarvitse luopua.
Halpaa ruokaa saa maailmalta vielä, vaikka osan siitä vie myös bioenergian tuotanto. Pelkkään hintaan tuijottaminen voi kuitenkin tuoda poikkeusoloissa nälän. Jos kotimaisesta ruoasta ei haluta maksaa tuottajallekin tilin tuovaa hintaa, ei tiloille saada jatkajia.
EU:n kanssa on opittu elämään, ja moni myöntää jäsenyyden tuoneen byrokratian ohella myös paljon hyvää. Tuosta vakaudesta jokainen suomalainen maksoi viime vuonna nettona 32 euroa. Jotain on maksettava myös, jos haluamme tulevaisuudessakin syödä suomalaista ruokaa.
petri.hakkarainen@kaleva.fi