Matalan kynnyksen seikkailumatkailulle olisi kysyntää, sanoo Luonnonvarakeskuksen asiantuntija.
Joukko singaporelaisia ylittää Inarin kylänraitin harkituin askelin. Päästyään Nelostien yli bussinsa luokse he levittävät kätensä satavalle lumelle, pohjoisesta eksotiikasta silminnähden nauttien. Aasialaisia turisteja näkyy Inarin kylällä keskiviikkoiltapäivänä paljon.
Matkaan neuvottiin etukäteen hyvin, kertoo Samantha Lee. Opas oli esimerkiksi neuvonut pukeutumisessa. Heidän seurueensa matka on sujunut hienosti.
Kylällä kulkee paljon tällaisia varovaisia ja ryhmissä liikkuvia pakettimatkailijoita duffelitakeissaan sekä uuden näköisiin ulkoiluvarusteisiin pukeutuneita eurooppalaisia.
On kolmaskin joukko, josta asiantuntijat ovat huolissaan. Pohjoiseen saapuu enenevässä määrin heikosti varustautuneita omatoimimatkailijoita.
Heidän vaatetuksensa saattaa olla riittämätön, he luottavat liikaa puhelimiensa gps-paikantimiin eivätkä tiedä, että kansallispuistoissa ei ole ravintoloita. He vuokraavat auton ja ajavat moottorikelkkareiteille.
Somessa ei mainita vaikeista olosuhteista
Erityisesti omatoimimatkailijat tarvitsisivat lisää ohjeistusta, sanoo Luonnonvarakeskuksen eli Luken erikoistutkija Seija Tuulentie. Hänen mukaansa matkailijat kaipaisivat matalan kynnyksen seikkailupalveluita, niin sanottua "soft adventurea". Sosiaalinen media tarjoaa monelle matkailijalle inspiraatiota.
– Somessa ei yleensä kerrota olosuhteita, Tuulentie sanoo.
Hän kertoo esimerkin Norjasta: Trolltunga-nimisestä kallionkielekkeestä tuli somen myötä hittikohde – mutta monelle tuli yllätyksenä, että paikkaan päästäkseen pitää vaeltaa 20 kilometriä. Jotkut ottavat turhia riskejä.
– Täällä Rovaniemellä Kemijoki on ilmastonmuutoksen seurauksena sula pitkään, Tuulentie sanoo. Moni matkailija kävelee jäälle tajuamatta vaaraa.
Vuoden luontokuvan perässä sulalle
Pulaan joutuvat turistit ovat tuttu ilmiö Inarin luontokeskuksessa Siidassa työskentelevälle asiakasneuvojalle Kirsi Mansikka-aholle.
– He menevät [aina sulalle] Juutuanjoelle tavoitteenaan ottaa vuoden luontokuva.
Moni palelee tai yllättyy liukkaudesta eikä osaa suunnitella matkareittiään. Siidan asiakkaat kertovat yleensä hankalista tilanteista itse.
Inarin kunta onkin laatinut matkailijoille monikielisen esitteen, jonka otsikko on Travel safety in the Arctic nature of Lapland. Siinä muun muassa kehotetaan pysymään merkityillä reiteillä ja retkeilemään mieluiten opastetusti.
Pilvet peittävät revontulet eikä kylttejä ymmärrä
Moni turisti autoilee Lapissa itse. Nelostiellä Inarin ja Ivalon välissä on monta parkkipaikkaa, joille matkailijat mielellään pysähtyvät valokuvaamaan. Jotkut tosin pysähtyvät myös keskelle tietä. Siksi levikkeitä on rakennettu viime vuosina lisää.
Italialaiset Sandra Mondini, Walter Gallieni ja Stefania Ceriani ovat pysäköineet autonsa yhdelle Nelostien kenties kauneimmista parkkipaikoista Ukonjärvelle. He etsivät paikkoja revontulien kuvaamiseen. He ovat pukeutuneet lämpimästi ja autolla ajaminen on sujunut ongelmitta – vuoriston ihmisille lumi on tuttu elementti.
– Mutta taivas on pilvessä, eikä puissa ole lunta, Gallieni harmittelee. Hänestä Pohjois-Lapissa on nyt liian kuuma.
Unkarilaisia Gabriela ja Guyla Racszia sen sijaan turhauttaa opasteiden puute.
– Etsimme supermarkettia puoli tuntia, Guyla sanoo.
– Kaikki kyltit ovat ainoastaan suomeksi ja saameksi.
Oppaiden osaavuus parantaisi turistienkin tilannetta
Lapin-matkailijoiden turvallisuutta edistäisi se, että retkioppaat olisivat hyvin koulutettuja ja osaavia, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Seija Tuulentie.
Nykyään voi olla tilanteita, joissa 30 asteen pakkanen on oppaalle lähes yhtä vieras elementti kuin opastettaville. Monen ulkomaalaisen oppaan ensikosketus pohjoiseen luontoon on juuri kausityö Lapissa.
Esimerkiksi huskysafareille pestattavilta oppailta ei välttämättä vaadita eräosaamista. Asian voi huomata jo tarkastelemalla rekrytointi-ilmoituksia netissä.
Tuulentien mukaan hyvin koulutettuja oppaita houkuttelisivat alalle kunnolliset palkat ja työolot. Ongelmista ja laiminlyönneistä pohjoisen Suomen matkailuyrityksissä on kertonut muun muassa STT noin vuosi sitten.
STT:n toimittaja tapasi joulukuussa sattumalta baltialaisen bussikuskin, joka oli ajanut matkailijoita täynnä olevan ajoneuvonsa ojaan pienellä metsätiellä eikä tiennyt, kenen asiakkaita matkailijat olivat. Hän oli soittanut apua Sodankylästä 200 kilometrin päästä.
Suomen Lapissa on kuitenkin pitkä matkailuperinne, ja esimerkiksi Metsähallitus on vuosikymmeniä rakentanut pohjoiseen esimerkiksi autiotupia ja pitkospuita. Siinä mielessä Suomen tilanne on parempi kuin esimerkiksi Islannin, jossa matkailijamäärien raju kasvu on tullut yllätyksenä, Tuulentie sanoo.
Yllättävän turistiryntäyksen sattuessa on hankala suojella sekä luontoa turisteilta että turisteja luonnolta. Islannissa kamppaillaan parhaillaan juuri tämän ongelman kanssa.