Tekesin ja VTT:n alueellista vaikuttavuutta voidaan parantaa perustamalla alueyksiköitä, jotka keskittyvät paikallisiin vahvuuksiin. Tämä maaherra Eino Siuruaisen näkemys pohjaa vahvoihin perusteluihin.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen hajautus maan eri osaamiskeskuksiin ja keskittyminen alueiden omiin vahvuuksiin luo koko Suomeen edellytykset uudelle innovaatioaallolle, arvioi ministeri Mauri Pekkarisen asettama selvitysmies, maaherra Eino Siuruainen. Aluemaantieteilijän taustan omaava ja Oulun teknologiaihmeen syyt ja seuraukset hyvin tunteva tohtori Siuruainen oli hyvä valinta Pekkariselta selvitysmieheksi. Siuruainen paaluttaa raportissaan uskottavat suuntaviitat sille, kuinka valtion teknologiarahoitusta voidaan tehokkaimmin hyödyntää.
Ehdotusta Teknologian kehittämiskeskuksen viiden uuden yksikön perustamisesta pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on vaikea tyrmätä tutulla vastaväitteellä voimavarojen hajalleen ripottelemisesta, kun lukee Siuruaisen vankat perustelut. Selvityksen mukaan Tekesin uudet yksiköt kannattaa sijoittaa Ouluun, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään ja Kuopioon. Ne tulisivat TE-keskusten yhteyteen. Silloin maan voimakkaimpien kasvukeskusten mahdollisuudet toimia alueellisina vetureina vahvistuisivat ratkaisevasti.
Valtion teknisen tutkimuskeskuksen työtä säätelevää lakia Siuruainen ehdottaa muutettavaksi niin, että VTT:n alueellinen vaikutus maan eri puolilla lisääntyisi. Selvitysmies muistuttaa, kuinka yliopistopaikkakunnille usean toimijan yhteistyönä kehitetyt teknologiakeskukset ovat olleet kansallisen tutkimus- ja tuotekehityksen keskeisimpiä edistäjiä. Ne toimivat läheisessä yhteistyössä yliopistojen, Tekesin, VTT:n, Sitran, yritysten ja julkishallinnon kanssa. Tekesin ja VTT:n osuuden vahvistuminen vireiden kasvukeskusten alueella tietäisi entuudestaan tuloksekkaaksi osoittautuneeseen työhön uuden vaihteen.
Oulun ja samalla koko Pohjois-Suomen erityisosaamisen alue on tunnetusti informaatio- ja viestintäteknologia. Alan mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Kehitystyölle on valtavasti tilaa. Lapin erityinen vahvuus on lisäksi yhä kysytympi elämysteknologia. On viisasta siirtää myös Tekesin ohjelmatyötä maakuntiin varsinkin noilta osin.
Pohjois-Suomi ei tietystikään ole pelkkää huipputekniikkaa ja matkailullisia elämyksiä. Myös puun, metallin ja kiven jalostuksessa kuten myös maataloustuotteiden jalostamisessa entistä pitemmälle tarvitaan nykyistä vahvempaa apua tutkimuksesta ja tuotekehityksestä.
Yritysten pieni koko rajoittaa usein niiden kansainvälistymistä. Kuitenkin useilla aloilla kansainvälistyminen on menestymisen ehto. Kotimarkkinoiden rajat tulevat monella yrityksellä pian vastaan. Kapasiteetin hyödyntäminen edellyttää markkinointia maan rajojen ulkopuolelle. Pienimmät onnistuvat siinä yleensä vain verkottumalla.
Tekesin aluekeskukset sekä TE-keskusten yrityspalvelu yhdessä Finnveran ja Finpron asiantuntijoiden kanssa voivat etsiä alueellisesti ja myös yli maakuntarajojen ulottuvia yhteistyöverkostoja.
Vain hyvin koulutettu kansa pärjää uusien haasteiden edessä. Suomen erityispulma, yrittäjien puute, on sekin korjattavissa koulutuksella. Yliopistojen osuutta selvitysmies korostaa useissa yhteyksissä, mutta hän muistuttaa myös joka tason opetustyön merkityksestä. Ammattikorkeakoulut on esimerkiksi liitettävä Siuruaisen mukaan alueelliseen tutkimus- ja kehitystyöhön.