Suomea jäytävästä teollisuuden rakennemuutoksesta huolimatta energiankulutus pikemminkin kasvaa kuin vähenee lähivuosikymmeninä. Erityisesti sähköä tarvitaan tulevaisuudessa. Suomessa on rakennettava uutta tuotantokapasiteettia jo sen takia, että vanhoja voimalaitoksia poistuu käytöstä. Siksi Fennovoiman jätti-investoinnin kirkasotsainen vastustus kummastuttaa.
Vaikka energiaa säästävät menetelmät kehittyvät koko ajan, tulvii markkinoille samaan aikaan uusia sähköllä toimivia laitteita ja koneita. Edes ict-teknologiaan perustuva yhteiskunta ei tule toimeen ilman sähköä. Globaalissa mittakaavassa energiantarpeelle ei näy rajoja.
Energiaratkaisuja voi lähestyä monesta näkökulmasta. Perusteina voivat olla ilmasto-, säästö- ja teknologiapohjaiset ratkaisut. Asioita pitää pystyä tarkastelemaan myös talouden kasvun ja kustannusten näkökulmasta. Niin muissakin maissa tehdään.
Suomessa keskustellaan kovin vähän siitä, kuka maksaa ja miksi. Viime vuosikymmenten energiapoliittista keskustelua on leimannut globaali ilmasto- ja ympäristönäkökulma. Kioton tavoitteista ja EU:n ilmastopolitiikasta jauhaminen on hämärtänyt pahasti omiin tarpeisiin perustuvan energiapoliittisen keskustelun.
Kotimaisen tuotannon kasvattamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Teot ja puheet ovat pahasti ristiriidassa. Sen sijaan keskustelua sävyttää voimakas ei-keskustelu: ydinvoimaa ei saa rakentaa, turvetta ei saa käyttää, vesivoimaa ei saa lisätä, tuulivoimasta lähtee ääntä ja niin edespäin. Äänenpainot on korkea aika muuttaa päinvastaisiksi, sillä Suomi ei siis missään mittakaavassa ole energiaomavarainen.
Ympäröiviä vesi-, metsä- ja turvevarantoja katsoessa melkoisena yllätyksenä tulee, että Suomessa kulutettavasta energiasta peräti 70 prosenttia ostetaan ulkomailta. Tämä maksaa noin 8,5 miljardia euroa vuodessa. Jokainen voi laskea, minkälainen piristysruiske talouteen ja työllisyyteen energialaskun suuntaaminen kotimaiseen tuotantoon olisi.
Energiaa kulutetaan Suomessa vuosittain noin 380 terawattituntia. Sähkön kulutus on tällä haavaa noin 85 terawattituntia. Raskas teollisuus nappaa energiasta ja sähköstä noin puolet. Loppu käytetään lämmityksessä, liikenteessä ja kotitalouksissa.
Harjoitettu energia- ja ilmastopolitiikka ei ole ollut kansakunnan kokonaisedun mukaista. Tuontienergian sijaan viimeistään nyt pitäisi panostaa voimakkaasti kotimaisiin ratkaisuihin. Ne loisivat työpaikkoja, kasvattaisivat vientiä ja parantaisivat kilpailukykyä. Edes ilmastovelvoitteista ei välttämättä tarvitsisi tinkiä.
Fennovoiman yhteydessä on peloteltu, että Suomi veisi jatkossa ydinsähköä. Ihan ensimmäiseksi energiatuotanto pitäisi saada omavaraiseksi, ennen kuin huolestutaan ydinsähkön viennistä. Parhaassa tapauksessa Suomi veisi energiaa. Energiapolitiikassa on korkea aika ottaa kotimainen talouskasvu ja työllisyys lähtökohdaksi.
Pääkirjoitus