Valtioneuvos Harri Holkerin mukaan nyt on kiistatta osoitettu, että kokoomus ei päässyt presidentti Urho Kekkosen loppukaudella hallitukseen sisäpoliittisista syistä. Oppositiotaivalta ylläpitämään ei tarvittu väitteitä ulkopoliittisesta kelpaamattomuudesta tai argumenttia Neuvostoliiton vastustuksesta.
Holkeri pitää tärkeänä ja tervetulleena, että kokoomuksen pitkän korpitaipaleen syitä pohditaan myös äskettäin julkistetussa professori Juhani Suomen toimittamissa Kekkosen päiväkirjojen 4. osassa. "Onko niistä sitten tulevaisuutta varten opiksi otettavaa, sitä minä en tiedä", Holkeri lisää.
Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 1971 - 79 toiminut Harri Holkeri kertoo olleensa hyvin tietoinen Kekkosen tavoitteesta nostaa kokoomus hallitukseen.
"Ja vaistosin sen, että tilanne oli Kekkoselle äärimmäisen kiusallinen, kun hän ei pystynyt vaikuttamaan puolueiden keskeiseen kilpailuun."
Siihen, miksei Kekkonen vain nostanut kokoomusta hallitukseen, sillä runnoihan hän maahan vuonna 1975 Martti Miettusen (kesk.) hätätilahallituksenkin Holkeri vastaa: "Kokonaistilanne oli se, että siitä ei vain tullut mitään. Aika ei ollut kypsä. Muistettakoon kuitenkin myös, että kokoomus teki Kekkosen tieten Miettusen hallituksen kanssa ns. budjettisopimuksen, joka pilkulleen ja pisteelleen toteutettiin hallituksen esittämässä muodossa."
Ovi pysyi kiinni
Hallitusovi pysyi lukossa puolueelle Holkerin mukaan ennen muuta siksi, että SDP ja keskusta, silloinen keskustapuolue, hylkivät kokoomusta. Vaikka Johannes Virolainen (kesk.) vuoden 1979 vaalien alla tarjosi kokoomukselle paikkaa uudessa hallituksessa, tositilanteen tullessa myös keskusta karsasti ja hylkäsi.
"Sekä sosialidemokraattien että keskustapuolueen intressissä oli se, että kokoomus ei ole hallituksessa mukana", Holkeri sanoo. Siihen kumpi oli tylympi Holkeri toteaa: "En nyt menisi osoittamaan sormella. Se asetelma oli vain niille tuottoisa, koska varsinkin keskusta saattoi aina laskea sen varaan, että porvarillinen maailmankatsomus esti kokoomusta liittoutumasta liian pitkälle vasemmiston kanssa."
Kokoomuksen saatua vaalivoiton Harri Holkeri toimi kyllä hallitustunnustelijana, mutta yritys kaatui suurten puolueiden vastustukseen.
Tunnustelutehtävä oli pelkkä taktinen kuvio. "Sanoin tehtävän saatuani pääsiäisen alla 1979 tulevani samana päivänä myöhemmin takaisin kertomaan, ettei hallituksen muodostamisesta minun johdollani tule mitään. Kekkonen kuitenkin pyysi minua hoitamaan asiat niin, että hän saattoi mennä Lappiin hiihtämään. Hänen palattuaan kävin sitten virallisesti kyseisen itsestäänselvyyden ilmoittamassa", Holkeri kertoo.
Monien vaiheiden jälkeen pääministeriksi nousi Mauno Koivisto (sd.).
Siihen, onko tunnustelukuvio nyt lopullisesti auennut Holkeri vastaa: "Minua vieläkin suorastaan huvittaa, että tarjotessani kepulle neuvottelupohjaksi puolueen vaaleissa esittämää ohjelmaa, he hylkäsivät ehdotuksen."
Varoitus Stepanovista
Vaalien alla Neuvostoliiton päälehdet leimasivat kokoomuksen ulkopoliittisesti epäluotettavaksi ja varoittivat muodostamasta hallitusta, jossa kokoomus on mukana. Kirjoittelu paljastui myöhemmin suurlähettiläs Vladimir Stepanovin inspiroimaksi, ja se tuli sinetöimään hänen lähtönsä Suomesta, professori Juhani Suomi kirjoittaa päiväkirjassa.
"Kekkonen tiesi hyvin eräiden Neuvostoliiton edustajien, varsinkin Stepanovin kovin kielteiseen suhtautumisen kokoomukseen", Holkeri toteaa.
Stepanovin rooli tuli Holkerin mukaan montakin kertaa esille hänen ja Kekkosen välisissä keskusteluissa. "Kekkonen jossakin yhteydessä, en aivan täsmällisesti pysty sitä paikantamaan, kertoi minulle Stepanovin henkilöstä. Hän sanoi, että Stepanovin kanssa on oltava tavattoman varovainen. Muistan Kekkosen sanoneen, että Stepanov on Kontupohjassa syntynyt, alkuperäiseltä äidinkieleltään suomenkielinen ja hänellä on kova pyrkimys edetä NKP:n hierarkiassa, jonka keskuskomitean varaehdokas tai jotain muuta hän siinä vaiheessa oli", Holkeri kertoo.
Holkerin ja Kekkosen välisissä keskusteluissa ei koskaan tullut esille se, että Suomessa liioiteltaisiin Neuvostoliiton kielteistä suhtautumista kokoomukseen.
"Sen sijaan se tuli esille hyvin monessa muussa yhteydessä ja korostetusti, Virolaisen haastattelussa, kun hän puhui niin sanottujen yleisten syiden estäneen kokoomuksen pääsyn hallitukseen.
Lounas ennen pommia
Holkeri kertoo, että Kekkosen juhannuspommiin vuonna 1979 johtanut Virolaisen lausunto oli todellinen järkytys Kekkoselle.
"Nimittäin sinä päivänä, kun Kekkonen antoi sen lausuntonsa, jossa hän julkisesti haukkui Virolaisen, minä söin hänen kanssaan lounaan. Kekkonen oli voimakkaasti järkyttynyt", Holkeri muistelee.
Kekkosen päiväkirjasta ei mainintaa lounaasta löydy. Mutta ei niistä, kuten ei Kekkosen Myllykirje-kokoelmistakaan, käy ilmi esimerkiksi sekään, että Holkeri sai silloin tällöin Kekkoselta myös viestilappusia.
Moitteita ja kritiikkiä ei Holkerin mukaan niissä ollut. "Päin vastoin. Ne olivat ystävällisiä ja kannustavia. Joskus oli jopa hauskaakin." Koskaan niissä ei otettu kantaa kokoomuksen hallituskysymykseen.
Holkeri jatkaa, että Virolaisen lausunto oli hänellekin yllätys. "Siinä muodossa, että hän nyt ylipäätään meni sen lausumaan".
Holkeri arvelee, että Virolainen tavallaan huitaisi asiaa vasemmalla kädellään. "Jos yritän tulkita Virolaista, hän ei nähnyt asian kokonaisuutta, vaan yritti työntää sen sivuun ylimalkaisella lausumalla, joka tavattomasti loukkaisi Kekkosta."
Holkeri muistuttaa, että tapahtuman alla oli Kekkoselle hyvin merkittävä Saksan vierailu, jonka yhteydessä hän oli pyrkinyt todistamaan, että kaikki isot puolueet Suomessa ovat hänen kannaltaan samalla linjalla.
Kanerva raportoi
Valtioneuvos Harri Holkerille ei Kekkosen päiväkirjoissa juuri yllätyksiä ole kokoomusta koskevilta osin. "Kyllä ne hyvin pitkälle vastaavat minun muistikuviani."
Parissa kolmessa kohtaa päiväkirjat Holkerin mielestä kaipaavat täsmennystä. Hänen mukaansa Kekkonen on jättänyt esimerkiksi kokoomuksen nuorisopolitiikoista vähän yksipuolisen kuvan.
"Olin kyllä tietoinen siitä, että jotkut - esimerkiksi Ilkka Kanerva - olivat yhteydessä Kekkosen kanssa. Mutta sellainen kuva, joka helposti syntyy, että Kanerva olisi tehnyt jotain omia retkiänsä täysin omaan lukuunsa Tamminiemeen on väärä. Kyllä Kanerva oltuaan yhteydessä Kekkoseen selosti toimensa melko tarkkaan suoraan minulle tai (puoluesihteeri) Veikko Tavastilalle", Holkeri sanoo.
Hän torjuu napakasti väitteet siitä, että Kanerva oli pelannut omaa peliään tai sooloillut puoluejohdon selän takana.
"Se, että Kanerva olisi toiminut niin, ettei minulla ollut tietoa, ei pidä paikkaansa. Hän aktiivisesti halusi ylläpitää yhteyttä Kekkoseen ja Kekkonen hyväksyi sen. Tämä oli merkittävä asia sinänsä."
Poikkeuslaki vaikein
Vuonna 1973 Kekkosen presidenttikautta päätettiin jatkaa poikkeuslailla, jonka taakse Harri Holkeri myös kokoomuksen ajoi. Holkeri myöntää, että se oli kova työ.
"Se vaihe, jolloin jouduttiin Suomen länsisuhteiden varmistamiseksi erillisjärjestelyihin myös presidentin toimikauden jatkamisessa, oli ehkä vaikein poliittinen prosessi, jossa minä olen ollut mukana", Holkeri toteaa.
Hän lisää: "Se oli asia, joka minun mielestäni oli välttämätön. Toisaalta se oli monien mielestä periaatteellisesti vaarallinen ja tarpeeton. Jää tietysti ikuiseksi arvoitukseksi, mitä olisi tapahtunut, jos näin ei olisi käynyt. Joka tapauksessa pääsimme eteenpäin monien mutkien kautta. Saimme aikaan vapaakauppasopimuksen, joka oli meille elintärkeä."
Kokoomuksen hallitustietä poikkeuslaki ei silottanut.
"Se ei hoitunut, vaikka monet, minä mukaan lukien ja Juhani Suomikin, näyttää olevan vakuuttunut, että se oli Kekkosen pyrkimys", Holkeri toteaa.
Hän kuitenkin painottaa, ettei kokoomus mennyt poikkeuslain taakse sillä mielellä, että seurauksena olisi välitön hallitusratkaisu.
"Kyllä sen toiminnan lähtökohtana oli, että Suomen asia tuli hoidetuksi. Minä omalta osaltani monien muiden tavoin katsoin, että niissä olosuhteissa me tarvitsimme Kekkosen täällä tehtävien ratkaisujen takuumieheksi."
Siunausta ei haettu
Ennen Koiviston toisen hallituksen 1979 syntyä Koivisto järjesti Kekkosen pyynnöstä myös Holkerin ja Neuvostoliiton suurlähetystössä ministerineuvoksena toimineen Viktor Vladimirovin tapaamisen. "Se oli välillämme ensimmäinen varsinainen keskustelu", Holkeri kertoo.
Kysymykseen sivuttiinko tuossa tai miesten myöhemmissä keskusteluissa kokoomuksen hallituskelpoisuutta tai asemaa Suomessa Holkeri vastaa:
"Asemasta puhuttiin, mutta en koskaan puhunut Vladimirovin kanssa Suomen hallituskuvioista sillä tavalla, että olisin pyrkinyt jotenkin hakemaan häneltä siunausta kokoomuksen pyrkimykselle tässä suhteessa. Kyllä minä hyvin tarkkaan tiesin, mitä hän edusti ja hän tiesi minun tietävän."
Holkeri lisää tehneensä Vladimiroville selväksi myös sen, että on tottunut pitämään takanaan sen, mitä sovitaan luottamukselliseksi.
"Mutta sanoin hänelle myös suoraan, että on yksi poikkeus eli jos minun käsitykseni mukaan Suomen tasavallan asiat niin vaativat, informoin tasavallan presidenttiä."
Tätä ei tarvittu. "Vladimirovin suhteet Kekkoseen olivat sen verran tiiviit, ettei minua siinä tulkiksi tarvittu", Holkeri toteaa.
Sen sijaan kokoomus käytti Holkerin mukaan maaherraksi saamaansa Erkki Huurtamoa välimiehenä asioissa, joissa yritettiin hankkia lisää ymmärtämystä Kekkosen puolelta kokoomuksen tavoitteille.