SDP tavoittelee Eero Heinäluoman johdolla vaalivoittoa ja pääministerin paikkaa. SDP:n lähtökohdat ovat hyvät, mutta puolueen pääministeriehdokkaan vetovoima on arvoitus.
SDP on pärjännyt toissakesäisen puheenjohtajavaihdoksensa jälkeen kyselyissä hyvin. Se on kilvoitellut tasapäisesti suurimman puolueen asemasta keskustan kanssa, vaikka arvostettu Paavo Lipponen väistyi ja teki tilaa Heinäluomalle, joka on vielä kirjoittamaton lehti. Kumpikin puolue on ollut vuoroin kyselyjen ykkönen, vuoroin kakkonen. Tuoreimmassa mittauksessa suurin oli SDP.
Heinäluomalla on rasitteenaan joitakin kyselyissä selkeästi esiin tulleita imago-ongelmia. Hän häviää monilla eri ulottuvuuksilla keskustan Matti Vanhaselle ja kokoomuksen Jyrki Kataiselle. Sen takia on kaikki syyt olettaa, ettei Heinäluoman persoona nosta ainakaan vaiheessa SDP:n suosiota ja että SDP:n peruskannatus on puheenjohtajasta riippumatta suhteellisen vahva. Se tarjoaa sosiaalidemokraateille hyvät lähtökohdat maaliskuun eduskuntavaaleihin ja pääministerin paikan tavoitteluun.
Heinäluoma ei halunnut vastata lauantaina Oulussa kysymykseen, millaisen henkilökohtaisen panoksen hän aikoo antaa puolueen kampanjaan tavoitellessaan vaalivoittoa. SDP:n ja keskustan kilpa suurimman puolueen asemasta on nimittäin niin tiukka, ettei puheenjohtajalla ole varaa epäonnistua tv-väittelyissä eikä kampanjassa. Hänen on pärjättävä hyvin pitääkseen puolueensa kannatuksen nykytasolla. Mieluummin hänen pitäisi kyetä nostamaan sitä.
Heinäluoma tyytyi viittaamaan vain demarien yleisiin vaalitavoitteisiin, jotka ovat perin tuttuja ja turvallisia. Niilläkin pötkii Suomessa pitkälle, mutta ne tuskin riittävät tuomaan vaalivoittoa, kun ne ovat myös yllätyksettömiä ja niistä puuttuu sähäkkyys ja tuoreus. Varma ja vakaa tekee myös hieman väsähtäneen ja innostamattoman vaikutelman.
Heinäluoman pitäisi pystyä tuomaan puolueen kannatukseen oma lisänsä, mutta se ei ole helppoa, koska kaikki kolme suurten puolueiden puheenjohtajaa ovat esiintymisominaisuuksiltaan hyvin tasaväkisiä. Jokainen osaa asiansa suhteellisen hyvin, ilmaisee itseään selkeästi ja tajuttavasti sekä hallitsee itsensä eikä panikoi.
Kolmikon on vaikea tehdä pesäeroa toisiinsa tv-studioissa, elleivät he keksi tai saa itsestään irti jotain uutta. Sen takia vuosien varrella hankittu peruskunto voi lopulta vaikuttaa yllättävänkin paljon vaalien tulokseen, ja jos niin käy, Vanhanen on vahvoilla. Hänen etumatkansa Heinäluomaan ja Kataiseen on pitkä, kuten mielipidemittaukset osoittavat.
SDP:n vaaliohjelman haastavin kohta on työllisyystavoite: satatuhatta uutta työpaikkaa neljässä vuodessa. Tällä vaalikaudella Vanhasen hallituksen vastaavasta tavoitteesta toteutuu ehkä noin 80 prosenttia, vaikka Suomen talous on kasvanut odotettua nopeammin.
Työllisyysasteen nosto käy kuitenkin sitä vaikeammaksi, mitä korkeampi on lähtötaso. SDP:n tavoitetta voi epäillä sen takia hullun rohkeaksi. Voi jopa kysyä, onko se suorastaan vastuuton.
SDP:n vaalitäky tuo mieleen puolueen kuuluisan ja täysin katteettomaksi osoittautuneen lupauksen vuoden 1995 vaaleista. SDP lupasi puolittaa työttömyyden vaalikaudessa, jos se pääsee hallitukseen. Se pääsi, mutta puolitukseen meni melkein kolme vaalikautta. Eivät kai vain samat puoskarit ole taas asialla, nyt Heinäluoman johdolla.