Oman soturin vala nähtävä

Sotilasvalatilaisuus on tärkeä tapahtuma alokkaan läheisille. Kainuun prikaatin heinäkuun saapumiserän valatilaisuus perjantaina Raahessa muistutti melkoista sukukokousta.

Siellä jossain. Henna-Maija Lappalainen yritti tunnistaa oman poikaystävänsä runsaan puolentoistatuhannen alokkaan joukosta.
Siellä jossain. Henna-Maija Lappalainen yritti tunnistaa oman poikaystävänsä runsaan puolentoistatuhannen alokkaan joukosta.
Kuva: Timo Myllykoski

Raahe

Sotilasvalatilaisuus on tärkeä tapahtuma alokkaan läheisille. Kainuun prikaatin heinäkuun saapumiserän valatilaisuus perjantaina Raahessa muistutti melkoista sukukokousta, kun kaupunkiin saapui varuskunnan arvion mukaan noin 5 000 varusmiesten omaista ja ystävää.

Kokkolalaiset Pirjo ja Hannu Laurila uskovat varusmiesten pitävän tärkeänä sitä, että sukulaiset ja läheiset ystävät ovat paikalla todistamassa valatilaisuutta. He olivat saapuneet Raaheen seuraamaan ainoan poikansa Mikon sotilasvalaa. Paikalla olivat myös Mikon molemmat mummot.

"Varmasti Mikolle on tärkeää, että täällä ollaan paikalla. Hän soitti itse molemmille mummoille ja ilmoitti, että tällainen tilaisuus olisi", Hannu Laurila kertoi.

Myös isälle oman pojan sotilasvalan näkeminen on tärkeä tapahtuma. Hannu Laurila sanoi ilmoittaneensa työpaikallaan jo viikkoja sitten tarvitsevansa perjantain vapaaksi valatilaisuutta varten.

Vapaapäivä järjestyi, kun työkaveri lupautui tulemaan kesken lomansa tekemään perjantain Laurilan sijasta.

"Tämä on oman sotilasvalan jälkeen ensimmäinen kerta, kun olen mukana valatilaisuudessa", hän totesi.

Henna-Maija Lappalainen seisoi Koivuluodon urheilukentän penkereellä ja katseli haikeana ohimarssivia sotilasjoukkoja. Runsaan puolentoistatuhannen muun varusmiehen joukossa marssi oma poikaystävä, seinäjokinen Juho Koivisto.
Lappalainen oli ajanut perjantaiksi Raaheen Nurmosta saakka. Vaikka vanhemmat olivat aprikoineet, uskaltaako nuorta naista päästää yksin ajamaan noin pitkää matkaa, oli lupa lopulta irronnut.

"Jos vala olisi ollut vielä kauempana, niin sitten olisin kyllä miettinyt, että lähdenkö. Kajaaniin saakka en olisi lähtenyt", hän myönsi.

Koivuluodon urheilukentällä pidetty valatilaisuus oli Henna-Maija Lappalaisen mielestä juhlava ja hieno kokemus.

Kymmenisen vuotta sitten hän oli ollut katsomassa isoveljensä sotilasvalaa, mutta siitä reissusta oli muistiin jäänyt lähinnä vain hernekeiton ja pannarin syönti.

"Kyllä minulle oli tärkeää päästä tänne. Taisi se olla Juhollekin tärkeää, että minä tulen", hän sanoi.

Juhlakentältä Lappalainen ei poikaystäväänsä tunnistanut, vaikka tiesi, minkä värisen lipun takana tämä seisoo. Valajoukkojen paraatissa hän sentään pääsi jo näkemään vilauksen Juhostaan.

Palvelusaika
vaatii joustamista

Sotilasvalan vastaanottanut prikaatinkenraali Paavo Kiljunen totesi puheessaan sotilasvalan olevan juhlallinen ja perinteinen tapa, jolla nuoret sitoutuvat antamaan isänmaalleen tarvittaessa kaikkensa.

Hän oli iloinen siitä, että omaiset ovat niin runsaslukuisesti paikalla todistamassa omien sotureidensa juhlahetkeä.

Kiljunen mainitsi myös varusmiespalvelusajan olevan kiireinen ajanjakso nuoren elämässä ja vaativan joustoa niin varusmieheltä kuin hänen läheisiltäänkin. Henna-Maija Lappalaisen mielestä prikaatinkenraali puhui asiaa.

"Joustamista on vähän jo tarvittu. Ei tässä mitään suurempaa ole ollut, mutta kun ennen nähtiin lähes joka päivä, niin nyt on tullut sellaisia parinkin viikon taukoja", hän naurahti.

Ilmoita asiavirheestä