Mies, joka ei hymyile koskaan.
Voitonjuhlallisuudet ja seisoskelu palkintopallilla ovat pelkkää pakkopullaa matkalla seuraaviin koitoksiin. Pokerinaama pitää.
"Vielä mitä, kyllä Janne hymyilee. Suomesta vain tehtiin Keski-Euroopassa maajoukkue, jonka hyppääjät eivät hymyile. Kun vielä Janne näytti esimerkkiä, myytti oli valmis", päävalmentaja Tommi Nikunen naurahtaa.
"Lopulta Janne väsyi näyttelemiseen. Hänkin antaa jo tunteidensa näkyä ilon hetkillä", Nikunen jatkaa.
Viimeisen kahden vuoden aikana Janne Ahosesta on levinnyt maailmalle jopa hymyileviä kuvia. Ratkaiseva käännekohta oli Oberstdorfin MM-kisat 2005, joissa Ahonen voitti suurmäen maailmanmestaruuden.
"Se kulta on ollut urani ehdoton huippukohta. Viikkoa ennen en tiennyt, pystynkö osallistumaan kisaan lainkaan. Ja kulta tuli kylkiluu murtuneena. Silloin tiesin saavuttaneeni jotakin oikein vaikeimman kautta", Janne Ahonen sanoo.
14 vuotta huipulla
Janne Ahosen nimi kirjoitettiin ensimmäisen kerran arvokisavoittajien listaan 1993, kun hän voitti nuorten maailmanmestaruuden. Tie huipulle alkoi: seuraavalla kaudella hän oli jo maailmancupin loppupisteissä kymmenes.
"Onhan neljätoista vuotta pitkä aika. Tiedä sitten, onko henkinen tasoni kasvanut yhtään, mutta ainakin pojasta on tullut mies", Ahonen naurahtaa.
Ahonen on maajoukkueen ehdoton kuningas. Hänen karismansa näkyy omassa tekemisessä.
"Janne vaatii itseltään todella paljon. Se tarttuu muihinkin. Vaikka Janne vaatii, että kaikki hommat pelaavat, ei hän koskaan ole mitään etuoikeuksia itselleen hamuamassa. Siksi kaikki kunnioittavat häntä, ja hänestä on tullut tahtomattaan johtohahmo", päävalmentaja Nikunen kuvailee Ahosen luonnetta.
Janne Ahonen on rauhallinen. Vuodet ovat hioneet turhan räiskyvyyden, mutta kyllä mies osaa hermostuakin.
"Jos hypyssä on jotain oleellisesti vialla, eikä Janne pysty itse käsittämään, miten pääsisi eteenpäin - silloin hän hermostuu. Mutta hän jaksaa silti kuunnella muitakin ja ottaa avun vastaan", Tommi Nikunen sanoo.
Joukkueen sisällä Janne Ahonen on totellut jo kymmenisen vuotta lempinimeä Rane.
"Nimen syntyhistoriasta on monta versiota. Taitaa olla Soinisen Janin aikanaan keksimä", päävalmentaja muistelee.
Mäkiviikolta historiaan
Vaikka helmikuussa hypätään maailmanmestaruuksista Sapporossa, ennen sitä Janne Ahosella on mielessään yksi tärkeä tavoite: voittaa Keski-Euroopan mäkiviikko viidennen kerran. Sitä ei kukaan ole vielä tehnyt.
"Olisihan se jotain. Minulla ja Jens Weissflogilla on neljä mäkiviikon voittoa, viittä ei kenelläkään. Viidellä pääsisi historian lehdille", Ahonen miettii.
"MM-kisat ovat toki kauden huipentuma: ei kenelläkään liikaa MM-mitaleja ole", Ahonen lisää.
Jotain on jäänyt puuttumaan. Henkilökohtaista olympiaitalia ei ole tullut, vaikka hollolalainen on kolunnut jo neljät olympiakisat. Vancouver 2010 ei saa Ahoselta ajatustakaan osakseen.
"En ole tehnyt mitään päätöksiä. Nyt etenen talven kerrallaan niin kauan, kuin mukavalta tuntuu."
Hevosvoimia ja vauhtia
Janne Ahonen tunnetaan myös osaavana kiihdytysajajana, jolla on jo drag racingin Pohjoismaiden mestaruus, Ruotsin mestaruus ja SM-hopeaa. Ensi kesänä mies siirtyy lajin Top Fuel-kuninkuusluokkaan.
"Nykyisessä autossa on 1 000 hevosvoimaa, uudessa 8 000. Vauhti nousee aina 500 kilometriin tunnissa. Luokilla on siis varsin merkittävä ero", Ahonen selvittää.
"Ajaminen on niin erilaista, etteivät ajatukset vahingossakaan karkaa mäkihyppyyn. Se selittää kai osaltaan sitä, että olen jaksanut joka syksy innostua mäkihypystä uudelleen."
Micolla jo mäkisukset
Janne Ahosen ja vaimonsa Tiian esikoisella Micolla tulee viikonloppuna täyteen viisi ikävuotta.
"Micon kanssa puuhailemme aika paljon kaikenlaista autojen ja moottorien parissa. Siinäpä ne mieluisimmat leikit ovat", Janne Ahonen naurahtaa.
Mutta ei hyppäämistäkään ole unohdettu. Mico olisi tahtonut Lahden Karpalon pienimpään mäkeen jo viime vuonna, mutta isä päätti, että vasta tänä talvena mennään.
Varusteista homma ei jää kiinni: Atomic on valmistanut mittatilaustyönä mäkisukset Mico Ahoselle.
