Kuningaskala lohi aiheuttaa prinsessanherkkiä reaktioita. Näin on havaittu vuosien mittaan Suomessakin päätettäessä siitä, miten, missä ja milloin meillä voidaan lohta pyytää.
Uusin kiista koskee tuoretta selvitystä siitä, millä tavoin ja kenen voimin pyydettäessä lohestuksen taloudelliset vaikutukset ovat suurimmat. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n koordinoimassa esiselvityksessä arvioidaan, että lohen ammattimaisen kalastuksen ja vapaa-ajan kalastuksen taloudelliset vaikutukset ovat suunnilleen samaa luokkaa. Selvityksessä verrattiin Pohjanlahden ja Ahvenanmaan kalastusta sekä Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastusta viime vuosina.
Päätelmistä ovat nyt repineet kahluusaappaansa vapaa-ajankalastajat, joiden keskusjärjestön mukaan selvitys on puutteellinen ja totuus toisenlainen kuin nyt yritetään esittää. Ammattikalastajien liitto taas pitää tuloksia tieteellisinä faktoina. RKTL:ssä puolestaan harmitellaan, että vasta jatkotutkimuksille tietä raivaava esiselvitys joutuu myrskyn silmään. Kuinka se muka saattoi lohen kyseessä ollen olla yllätys?
RKTL:n selvityksen kumoaminen onnistuu vain paremmin faktoin. Todistustaakka on nyt ennen kaikkea Tornionjoen ja Simojoen varsilla. Sen voi joka tapauksessa sanoa, että RKTL:n päätelmät ovat yllättäviä. Esimerkiksi Valtiotalouden tarkastusvirasto ja luonnonvarainneuvosto ovat aiemmin todenneet, että pyynnin painopisteen siirtäminen mereltä jokikalastukseen turvaisi parhaalla tavalla niin lohisaaliin kansantaloudellisen arvon kuin lohikantojen tulevaisuuden. Samanlainen johtopäätös on tehty lähes koko Pohjois-Atlantin alueella, jossa lohen meripyynnistä on siirrytty jokikalastukseen.