Noin 21 miljoonalla eurolla rakentaisi hienot soittokämpät kaikille oululaisille bändeille. Itse asiassa summalla rakentaisi hyvät tilat kaikille pohjoissuomalaisille soittajapojille ja -tytöille.
Kitaran rämistely tai hiphoppailu on kuitenkin joutavaa ajanhukkaa.
Oulun kaupunki näyttää nyt mallia rappia änkyttäville lapsukaisille. Se sijoittaa euron toisensa perään oikeaan kulttuuriin Vänmannin linnaan.
Linna on eristetty vesiestein muusta maailmasta. Linnan kahvilaan on kelpuutettu tuolit, jotka rakennustoimikunta on käynyt koeistumassa. Niillä istutaan syksyllä solmiot kaulassa ja maistellaan konjakkia.
Jos näyttelijät juoksevat liikaa tai haisevat hielle, heidät passitetaan varmasti takaisin makkaratehtaalle.
Hiki, räminä ja elämä kuuluvat kellareihin. Siellä elää pop, joka saa tulla toimeen omillaan. Se on populääriä, suosittua viihdettä, jonka kustantavat viihdyttäjät itse tai maksava yleisö. Ei sellaiselle veromarkkoja saa antaa.
Vain popin pientä kärkeä rahoitetaan. Sibelius-Akatemiaan pääsee enimmillään vain kaksi jazz-kitaristia vuodessa. Taitajista olisi muuten ylitarjontaa. Välissä on vuosia, jolloin Suomessa ei oteta yhtään kitaristia korkeakoulutukseen.
Rahaa säästyy kulttuuriin.
Olisihan kait tylsää, jos suomalaisia poptaiteilijoita alettaisiin arvostaa maailmalla kuten kapellimestareita. Ei saisi nauraa veljien edesottamuksille, eikä euroviisuissakaan jäätäisi kahden viimeisen joukkoon. Mikä sääli!
Onneksi emme hukkaa rahoja musiikkiyliopistoihin kuten ruotsalaiset. Siellähän jopa rockbasistit voivat opiskella bassoa peukuttelemalla korkeakoulututkinnon. Näitä opinahjoja on kaiken lisäksi joka puolella maata.
Oulu on uljas Suomi pienoiskoossa. Niinpä teatterikin on kaupungille samaa kuin ooppera koko isänmaalle. Se on oikeaa, jaloa taidetta, jonka juuret ovat vuosisataiset. Ilman tukea tämä taide näivettyisi harrastajapohjalle eli joutuisi yleisön armoille kuten popmusiikki. Vain sellaista voisi esittää, jolla olisi katsojia.
Siksi mikään rahasumma ei ole liikaa. Teatterin laajennus ja kunnostus maksaa 13 miljoonaa euroa, eiku 18,5, eiku 20, eiku 21, eiku...
Esitys rahojen myöntämisestä etenee sutjakkaasti rakennustoimikunnalta kaupunginjohtajan kautta kaupunginhallitukselle ja lopulta valtuustolle. Vihreä valo palaa, esitys on hyväksytty yksimielisesti ja esityksen mukaisesti. Taas tuli Vänmannin linnasta entistä ehompi.
Ehkä joskus sadan vuoden kuluttua popmusiikki on vaipumassa unholaan. Sitä kuuntelevat enää harvat ja harvapäiset, joten se ei elätä itse itseään. Pop nousee yhteiskunnan siivelle teatterin, klassisen musiikin ja oopperan rinnalle.
Oulun kaupungin on perustettava verovaroin neljä yhtyettä, joista yksi soittaa rockia, yksi jazzia, yksi hiphoppia ja yksi eppunormaalia.
Yhtyeille rakennetaan komea linna keskelle merta. Jonkun ajan kuluttua linna remontoidaan 40 miljoonalla eurolla, hinta on nimittäin kallistunut nykyisistä teatteriajoista rakennusindeksin nousun myötä.
Kun remontti on valmis, yleisö kaipaakin takaisin väliaikaisiin tiloihin makkaratehtaalle. Siellä oli sentään sitä aitoa tunnelmaa, samaa hohtoa kuin popin kukoistaessa oikeasti silloin joskus.
aku.ahlholm@kaleva.fi