"Leppoisa, mukava kosteus", tapakouluttaja Markus H. Korhonen tuumaa. Keittiömestari Jarkko Huhtela tyrmää suorilta saman yksilön kuvailemalla sitä "löysäksi jauhopussiksi". Yhdelle tulee mieleen foliopaperin reuna ja toiselle ruoho tai puunkuori.
Menee hetki, kunnes ulkopuolinen ymmärtää, mistä on kyse: Kalevaan kutsuttu neljän hengen raati maistelee makkaroita ja yrittää löytää kuuden makkaran joukosta aidon oululaisen kärkkärin. Kaikki tarjolla olevat makkarat on valmistettu samalla tavalla pannulla käristämällä.
Korhosen ja Huhtelan kanssa makuelämyksiä vertailevat Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen johtaja Leila Helaakoski ja kotitalousopettaja Elina Vehkala.
Raati on kutsuttu koolle Kalevan Eesti-kabinettiin sen makkaran ystäviä huolettavan tiedon takia, että Kotivaran supistaessa tuotevalikoimaansa myös kärkkärin tulevaisuus on vaakalaudalla.
Kärkkärin tunnistaminen osoittautuu yllättävän haastavaksi. "Helpottaisi kovasti, jos olisin syönyt kärkkäriä viime kesän jälkeen", puolustelee Markus H. Korhonen. Mies harkitsee ensin kahden vaihtoehdon välillä, vaihtaa sitten raatitoveriaan kuunneltuaan mielipidettään - ja päätyy kuitenkin toiseen alkuperäisistä vaihtoehdoista.
"Elämän ja kuoleman kysymys", naureskelee Korhonen itsekin empimistään.
Voimakas maku yllättää
Helaakoski ja Vehkalakin ovat kahden vaiheilla. Loppujen lopuksi he päätyvät samaan tulokseen kuin Korhonen. "Kyllä sen täytyy tämä olla", arvelevat naiset ja osoittavat makkaraa, joka köllöttää kahden lautasenmitan päässä oikeasta kärkkäristä.
Jarkko Huhtela on alusta asti sitä mieltä, että tumma, mausteinen makkara on kärkkäri. "98 prosentin varmuudella", mies toteaa ja osuukin oikeaan. Muita kärkkärin yllättävän voimakas maku onnistuu hämäämään loppuun saakka.
Perinteinen oululainen käristemakkara oli väärin arvanneiden mielestä maisteluvaiheessa liian omalaatuinen ollakseen kärkkäri, jonka voi ostaa grillikopilta reilulla eurolla. Hetken pohdinnan jälkeen tullaan siihen tulokseen, että kärkkäri poikkesi joukosta edukseen.
"Kärkkäri on etnisen ja verevän makuinen. Etninen on hyvä termi, sillä se merkitsee alkuperäistä. Kärkkäri on aito oululainen makkara ilman mitään fuskutäytteitä", Korhonen toteaa.
Raadin jäsenet huomaavat tuntevansa kärkkärin melko huonosti. Leila Helaakoski ehdottaa oitis toimenpiteitä epäkohdan poistamiseksi. "Kun järjestetään viinimaistiaisia, miksei järjestettäisi myös makkaramaistiaisia", hän ehdottaa.
Huhtela siirtyy jo pohtimaan ääneen, millaisen ruokalajin kärkkäristä saisi aikaiseksi. "Jokin kokolihajuttu, jossa käristemakkaraa olisi mukana. Ja jotain kevyttä lisuketta niiden kanssa", keittiömestari tuumaa.
Ilmaan heitellään erilaisia yhdistelmiä. Yksi tarjoaisi kärkkärin kanssa punajuurta, toinen suolakurkkua. Miltä kuulostaisivat kärkkärihakkeluksella täytetyt paistetut tomaatit?
Raadissa tunnutaan olevan yhtä mieltä siitä, että kärkkäri on varsin omaleimainen tuote ja siksi säilyttämisen arvoinen. Korhonen vetoaisi markkinoinnissakin alkuperäisyyteen, joka hänen mukaansa tänä päivänä on varsin oiva myyntivaltti.
Elina Vehkala kohottaisi kärkkärin imagoa perinteisenä oululaisena tuotteena sen kaavan mukaan, mikä muillakin paikkakunnilla on käytössä. "Miksei kärkkäri voisi olla Oulussa yritys- ja perhejuhlissakin samalla tavalla esillä kuin esimerkiksi Tampereella mustamakkara?", hän kysyy.