Omalääkärin hoitoon pitäisi teoriassa päästä arkipäivinä kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Omalääkäri tuntee potilaan teoriassa jo pidemmältä ajalta, ja tuloksena on parhaimmillaan hyvä ja toimiva hoitosuhde. Väestövastuuseen pohjaava omalääkärijärjestelmä on teoriassa selvästi helpottanut ja yksinkertaistanut asiointia terveyskeskuksissa.
Teoreettisten tavoitteiden toteutuminen alkaa olla käytännössä aina vain kauempana. Perussyy teorian ja käytännön ristiriitaan on se, etteivät resurssit riitä. Sama pulma jäytää koko suomalaista julkista terveydenhuoltoa.
Siellä, missä järjestelmä on ylipäätään enää käytössä, jonotusaika omalääkärille lasketaan nyt mieluummin viikoissa kuin päivissä. Omalääkärijärjestelmä ei levinnyt missään vaiheessa koko Suomeen, ja yhä useampi kunta on luopumassa siitä.
Järjestelmä ei voi toimia, jos itse omalääkäri nääntyy työtaakkaansa. Monissa tapauksissa vastuuväestöä on lääkäriä kohti yli 2 000 ihmistä, kun heitä pitäisi olla selvästi alle tuon lukeman. Lisäksi lääkärit saattavat vaihtua terveyskeskuksissa tiuhaan tahtiin, jolloin toimivaa pitkäaikaista potilaslääkärisuhdetta ei voi syntyä. Kaikkiin terveyskeskuksiin ei edes tahdo löytyä riittävästi lääkäreitä.
Kokemukset vaihtelevat kaiken tämän myötä suuresti. Jossain tavoitteisiin on päästy, ja potilaiden tyytyväisyys on selvästi kohentunut. Jossain taas tulokset ovat olleet hyvin vaatimattomia.
Väestövastuun tavoitteet ovat hyviä. On ilman muuta parempi, jos hoitoon tulee pitkäjänteisyyttä ja kotoisuutta. Mutta paperille kirjoitetuilla tavoitteilla ei tee mitään, jos ne eivät vastaa todellisuutta.
Hallitsematon ja pakkotahtinen työ ei hyödytä potilaita eikä houkuta lääkäreitä, joille on tarjolla muitakin työvaihtoehtoja. Sen sijaan potilailla ei pahemmin ole vaihtoehtoja julkisen terveydenhuollon sisällä. Heidän on otettava vastaan, mitä järjestelmä tarjoaa.
Yksinkertainen lääke tilanteeseen olisi lisätä resursseja eli ennen muuta kasvattaa virkojen määrää. Kunnilla ei ole kuitenkaan siihen läheskään aina taloudellisia mahdollisuuksia, eikä lääkäripulakaan poistu vain virkoja lisäämällä.
On selkeästi nähtävissä, että koko väestövastuuajattelu kaipaa uusimista. Nyt sen toiminta saattaa vaihdella luvattoman paljon eri puolilla Suomea. Väestö voi joutua tämän takia eriarvoiseen asemaan. Väestövastuu on käytännössä vaarassa rapautua, vaikka teoriassa sen pitäisi toimia.