Pekka Määttä kuvasi (Kaleva 22.11./Lukijalta) hellejakson uuvuttaneen vanhuksen pitkän sairaalajakson syitä. Hänen analyysinsä toimenpiteistä, joilla vanhuksen toimintakyvyn heikkeneminen olisi voitu estää, on loistava. Seuraavassa muutamia selventäviä seikkoja.
Sairaalahoitoon joutuminen on aina riski vanhuksen kannalta, siihen johtanut syy tulee selvittää viipymättä ja jos mahdollista, korjata tai poistaa.
Vaikka tämä onnistuisikin, muiden sairauksien tila voi muuttua heikentäen toimintakykyä. Erityisessä riskissä ovat hauraat, muistiltaan heikentyneet, vajaaravitsemukselle alttiit tai monilääkityt vanhukset.
Tämä vanhus ajautui äkilliseen sekavuustilaan (delirium), ”aivojen vajaatoimintaan”. Tilaan kuuluu lisäksi vireystilan alenemista, ajatuksen harhailemista ja harhoja.
Delirium on vaarallinen tila, laukaiseva tekijä voi olla lieväkin äkillinen sairaus. Ennaltaehkäisy on tärkeää. Tilan korjaamiseksi sairauksien diagnoosiin ja hoitoon tulee päästä erityisen nopeasti.
Vaikka siinä onnistuttaisiinkin, delirium pitkittää potilaan sairaalahoitoa ja lisää kuolemanvaaraa. Syy on se, että se on myös merkki siitä, että tällä yksilöllä aivot ovat heikoin lenkki.
Lääkehoito voi myös olla vanhuksen akuutin sairaalahoidon syynä. Tämän verenpainetautia sairastavan vanhuksen uupuminen hellejakson aikana johtui luultavasti kuivumisesta. Sen seurauksena munuaisten toiminta heikkenee ja verenpaine laskee.
Vanhuksen hyvään hoitoon kuuluukin aina lääkelistan kriittinen tarkastelu, etenkin yleistilan heiketessä. Tämä vaatii perehtymistä vanhuksen aikaisempaan sairauteen, lääkeaineiden vaikutuksen, tehon ja mahdollisten yhteisvaikutusten tuntemusta. Näistä on nykyisin enenevästi tietoa. Lääkemuutokset hoidon aikana voivat siten olla perusteltavissa.
Vuodelepo on usein vanhuksen toimintakyvyn kannalta tuhoisaa ja – ehkä vastoin perinnetietoa – sairas tulisi saada liikkeelle mahdollisimman pian. Kuntoutukseen kuuluu myös hyvä ravitsemus, tarvittaessa lisäravintein.
Sairaalahoidon tulee kestää vain se aika, mitä lääketieteellinen hoito vaatii ja mitä potilaan omassa elinympäristössä ei voida antaa.
Tarpeettomia osastosiirtoja tulee välttää. Kotiin voidaan jatkossa toimittaa huolenpidon lisäksi sairaalahoidon aikana ruostuneiden toimintojen uudelleenopettelemista ja kuntoutusta.
Onnistuneesta hoidosta huolimatta osalle potilaista ei toimintakyky palaudu sairastumista edeltävälle tasolle. Ei välttämättä siksi, että hoito olisi ollut huonoa, vaan potilaan muiden sairauksien ja jo ennalta vähentyneiden toimintareservien yhteisvaikutuksesta.
Tämän vanhuksen onni on omalääkäri. Kun on säännöllinen hoitosuhde, voidaan usein välttää tarpeettomia tutkimuksia tai sairaalahoitoja. Lääkehoitokin pysyy paremmin hallinnassa.
Kotiläksyksi vanhuksille: ottakaa tuloste tämänhetkisestä lääkelistastanne ja tallentakaa se paikkaan, joka kulkee mukana, jos joudutte vaikkapa sairaalaan.
Näin vältytään monelta murheelta tässä sähköisten sairauskertomusten valtakunnassa.
Riitta Antikainen
geriatrian professori
Oulun yliopisto
Timo Strandberg
geriatrian professori
Helsingin yliopisto ja HUS
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.