Huumenuorten omaisilla on aina todellinen hätä. Huoli on läheisestä, rakkaastakin ihmisestä. Seuraavaan on koottu huumenuoren äidin pitkästä kirjeestä muutamia otoksia.
Hoitoa on kokeiltu: "Poikamme on ollut huumeiden käyttäjä jo noin 10 vuotta. On kokeiltu avo- ja laitospaikkoja. Huonoin tuloksin. Hän on joko aina itse lähtenyt kesken hoitojakson tai saanut liian aikaisin ruveta kulkemaan laitoksen ulkopuolella. Taas huonoin tuloksin. Hän ei ole ollut valmis luopumaan huumeiden käytöstä."
Yritä ymmärtää, mutta ole vahva: "Me kaikki narkomaanien vanhemmat ja sisarukset tiedämme, ettei heillä ole minkäänlaista itsehillintää tai kesto- ja sietokykyä."
"Ne perheet tietävät, joissa on narkomaanilapsi, kuinka ihminen muuttuu huumeiden käytön vuoksi täysin eri ihmiseksi. Perheissä on koettu, millaiseksi käyttäjä muuttuu vieroitusoireiden tullessa päälle."
"Poika hyppii seinille, uhkailee ja vaatii. Passitamme hänet omaan asuntoonsa, joka hänellä onneksi vielä on."
Pakkohoito saa kannatusta: "Miten joku narkomaani pystyy odottamaan hoitoa kaksi viikkoa? Meidän perhe, sukulaiset ja ystävät kannatamme niin narkomaanien kuin alkoholistienkin pakkohoitoa. Emme usko, etteikö siitä olisi apua. Kun narkomaani viedään pakkohoitoon, hän on sekaisin ja vaaraksi itselleen ja muille. Pakkohoidossa hän selviää, kun aika kuluu. Hän voi tajuta myös asioita."
Säästökuuri herättää pelkoa: "Narkomaanien hoito on kovenemassa Oulussa. Ostopalvelut lopetetaan ja Kiviharju tulee olemaan ainoa hoitolaitos."
"Omien puutarhureiden joukko kasvaa eli vaatekaapeissa hampun viljely kukoistaa. Jos narkomaanien hoito ja ennaltaehkäisevä päihde- ja huumetyö vaikeutuu, diilereiden tulot kasvavat, kun narkomaanit hakevat apua omin kanavin. Rikollisuus lisääntyy ja narkomaaneja tulee lisää. Perheiden tilanne kurjistuu."