Omaishoitajien kirjo on moninaistunut. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia omaishoitajia on entistä enemmän.
Aiempaa useampi toimii läheisensä etäomaishoitajana. Etäomaishoitaja huolehtii toisella paikkakunnalla olevan läheisensä asioista puhelimen välityksellä ja käyttämällä vapaapäivänsä omaishoitoon.
Joukossa on myös mielenterveyskuntoutujien omaishoitajia.
– Mielenterveyskuntoutujan omaishoito on henkisesti hyvin sitovaa. Kuitenkin omaishoidon tuen piirissä on näistä omaishoitajista vain noin 3 prosenttia. Näissä tilanteissa omaishoitaja on itsekin masennusvaarassa, joten tuki olisi todella tarpeen, Omaishoitajat ja läheiset –liitto ry:n järjestöpäällikkö Merja Purhonen kuvailee.
Alaikäisinä omaishoitajina
Liitolla on meneillään Jangsterit-hanke, jossa pyritään tunnistamaan ja tavoittamaan hoivatilanteessa olevia alle 18-vuotiaita sekä kehittämään heille tukea.
Liitossa uskotaan, että myös Suomesta löytyy muiden maiden lailla alaikäisiä, jotka pitävät arjessaan huolta esim. fyysisesti tai psyykkisesti sairaasta vanhemmastaan, isovanhemmastaan tai sisaruksestaan. He ovat siis käytännössä omaishoitajan asemassa olevia lapsia.
– On perheitä, joissa ei ole aikuista vastuun ottajana vaan sen kantaa lapsi. Palvelujärjestelmämme ei välttämättä tunnista tätä ilmiötä eikä kukaan tule kysyneeksi näiltä lapsilta, mitä heille kuuluu ja miten he jaksavat. Hankkeessa selvitetään ilmiön laajuutta, hankekoordinaattori Malla Heino kuvailee.
– Jos olemme samanlainen yhteiskunta kuin esimerkiksi Englanti, meillä voi olla jopa 20 000–30 000 hoivavastuussa olevaa lasta ja nuorta.
Tuen saaminen tiukentunut
Tyypillisesti omaishoidon tukea saava omaishoitaja on eläkkeellä oleva mies tai nainen, joka hoitaa iäkästä puolisoaan. Omaishoidon tarpeen syynä on usein muistiongelmat tai lapsen sairaus.
Merja Purhonen kertoo, että miesten osuus omaishoitajina on kasvanut.
– Myös ikäpolvi on vaihtunut. Meillä on joukossa todella iäkkäitä, yli 85-vuotiaita omaishoitajia, hän selittää.
Liitto määrittelee omaishoitajan henkilöksi, joka auttaa ja hoitaa keskimääräistä enemmän apua sekä tukea kotona tarvitsevaa läheistään. Suomessa on tällä haavaa noin 44 000 omaishoitajaa, jotka saavat omaishoidon tukea. Liiton Arvion mukaan omaishoitotilanteessa on koko maan alueella jopa noin 350 000 ihmistä. Valtaosa ei siis saa taloudellista tukea tehtäväänsä.
– Paikoitellen omaishoidon tuen saaminen on vaikeutunut, sillä sen kriteerejä on kiristetty monessa kunnassa esimerkiksi lapsiaan hoitavien osalta.
Oulun seudun omaishoitajien yhdistyksen toiminnanjohtaja Minnamaria Salminen kertoo, että monet erityislasten omaishoitajat joutuvat taistelemaan, jotta he saavat heille kuuluvia palveluja ja tukea.
– Se ei saisi olla näin vaikeaa.
Erityislapsiperheiden vanhemmat ovat hakeneet yhdistykseltä apua esimerkiksi silloin, jos heidän kotikuntansa ei luokittele heitä omaishoitajiksi eivätkä he saa omaishoidon tukea vaikka lapsi vaatisi ympärivuorokautista huolenpitoa.
– Kuluvan vuoden aikana tällaisia yhteydenottoja on tullut varsin paljon, Salminen sanoo.
Yhdistys on auttanut vanhempia tekemään oikaisuvaatimuksia ja hakemaan heille kuuluvia oikeuksia. Salmisen mukaan oikaisuvaatimukset ovat menneet läpi varsin hyvin.
Erityislapselle vaikea löytää hoitopaikkaa
Oulun seudun omaishoitajien yhdistys valmistautuu tammikuussa alkavaan 20. juhlavuoteensa. Minnamaria Salminen on sen perustajajäseniä ja hän on ollut mukana sen toiminnassa koko sen historian ajan.
Yhdistys on kasvanut vapaaehtoispohjalta toimivasta yhdistyksestä kymmenen ihmistä työllistäväksi asiantuntijaorganisaatioksi, joka toimii Oulun lisäksi Kempeleessä, Hailuodossa, Iissä, Limingassa, Lumijoella, Muhoksella ja Tyrnävällä.
Salminen kertoo, että lainsäädännön muutokset ovat vuosien varrella muuttaneet omaishoitajien arkea. Esimerkiksi vuonna 2006 voimaan astunut laki omaishoidon tuesta takaa omaishoitajille vähintään kaksi vapaavuorokautta joka kuukausi. Jos hoidettava vaatii ympärivuorokautista hoivaa, saa vapaita kolme. Lisäksi kunnat myöntävät harkinnanvaraisia vapaita.
Laki velvoittaa kunnan huolehtimaan hoidon omaishoidettavalle omaishoitajan vapaiden ajaksi. Toiminnanjohtaja kertoo, että Oulusta järjestyy varsin hyviä hoitopaikkoja hoidettaville, mutta ympäristökunnissa käytännöt ovat kirjavampia.
– On kuntia, joissa terveyskeskuksen vuodeosasto voi olla ainoa paikka, johon hoidettavan voi viedä vapaiden ajaksi.
Merja Purhosen mukaan tarkoituksenmukaisen hoitopaikan puuttuessa vapaita ei pidetä lainkaan. Ne jätetään väliin myös siksi, että hoidettava voi olla kotiin palatessaan huonommassa kunnossa kuin lähtiessään.
– Etenkin erityislapselle voi olla vaikea löytää hyvää hoitopaikkaa.
Luovuttava ajoissa
Oulun seudun omaishoitajilta haetaan apua esimerkiksi tilanteeseen, jossa omaishoitajaksi itsensä mieltävä ei kuitenkaan ole kotikuntansa kriteereiden mukaan omaishoitaja eikä siten saa tukea.
Myös omaishoidosta perittävät asiakasmaksut herättävät huolta. Omaishoitajan pitää maksaa lakisääteinen asiakasmaksu jos hän pitää vapaata ja kunta järjestää hoidettavalle siksi aikaa muuta hoitoa.
Tänä vuonna maksu on 11,50 euroa vuorokaudelta. Lisäksi kunnat perivät omat maksunsa myöntämistään harkinnanvaraisista vapaista. Esimerkiksi Oulussa se on 40 euroa per vuorokausi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa kahden lakisääteisen vapaan ja kolmen harkinnanvaraisen vapaan pitämiseksi omaishoitajan pitää maksaa 143 euroa kuussa.
– Joillekin omaishoitajille summat ovat liian korkeita. He yrittävät sinnitellä ilman harkinnanvaraisia lisävapaapäiviä, Minnamaria Salminen sanoo.
Jaksamisen kannalta vapaapäivät olisivat ensiarvoisen tärkeitä. Toiminnanjohtaja kertoo, että monet omaishoitajat sinnittelevät liian pitkään eivätkä huomaa omaa väsymistään ja uupumistaan.
– Omaishoidosta luopumista pitäisi miettiä siinä vaiheessa, kun hoidettavan tilanne ja kunto heikkenee ja omat voimat vähenevät. Se on vaikea päätös, mutta se on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä.
Liiton järjestöpäällikkö Merja Purhonen kertoo, että hoitotilanteet ovat muuttuneet yhä vaativammiksi. Tämä johtuu muun muassa siitä, että sairaaloista kotiutetaan aiempaa huonokuntoisempia potilaita entistä varhaisemmassa vaiheessa omaisten hoidettaviksi.
– Pahimmillaan uupunut omaishoitaja päätyy traagisiin ratkaisuihin, joista saamme joskus lukea lehdistä. Onneksi tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.
Lue lauantain Kalevasta monivammaisen Jose Torven tarina. Hänen isänsä toimii hänen omaishoitajanaan, minkä lisäksi myös äiti osallistuu ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevan pojan hoitoon.