Miehen polvet tutisevat koukussa, kun hän yrittää pysyä pystyssä kaakelilattialla suihkun alla. Vanha mies puristaa tikunlaihoilla käsillään seinään pultattua metallikahvaa.
Jaksa vielä! Jalat ja kädet voimistuvat. Saadaan paikat puhtaiksi. Sekunnit ovat pitkiä.
Viimein vanhuksen voi laskea suihkutuoliin ja työntää hetkeksi saunan lämpöön.
Mies muuttuu joka kerta pienemmäksi ja pienemmäksi. Nahka on kuin pergamenttia, eikä sen alla ole muuta kuin luuta.
Elämäni ensimmäiset muistikuvat tarkentuvat tähän samaan paikkaan, jossa tämä sama mies pesi minua. Yli 40 vuotta sitten. Nyt osat ovat vaihtuneet. On pojan vuoro hoitaa isää.
Omaishoitajan hommiin meni kesäloman helteisin viikko. Vanhuksen hourailu yön pikkutunneilla herättää. Puhuttavaa, epäselviä muistikuvia, yskimistä riittää. Kuumuus ahdistaa kumpaakin. Hyttynenkin, piru vie, lähenee ininällään.
Näinä valkeina öinä sopivaa lukemista on Fjodor Mihailovit Dostojevskin elämäkerta sekä Suomen tasavallan uuden hallituksen hallitusohjelma, joka on otsikoitu seuraavasti: "Neuvottelutulos hallitusohjelmasta, 17.6 2011".
Uuden hallituksen ohjelma tiivistää omaishoidon tuen neljään virkkeeseen. Ensimmäisessä todetaan: "Kehitetään yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa omaishoitoa."
Hyvä että luvataan kehittää. Hoidettavien määrä lisääntyy, mutta kuntien määrä pienenee. Vanhus voi joutua kauaksi kotikunnastaan, jos omaishoitajaa ei lähipiiristä löydy.
Järjestöjen rooli omaishoidossa odotuttaa näkyviä avauksia. Tervetuloa yhdistykset! Pestävää, vaippojen vaihtoa ja syöttämistä riittää. Sairaanhoitoa ei kannata kuitenkaan laskea hyvinvointivaltiossa hyväntekeväisyyden varaan, vaan perustyö ja kunnon palkka kuuluu hoidon ammattilaisille.
Hallitusohjelma toteaa omaishoidosta seuraavaksi: "Omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta parannetaan yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet. Omaishoidon tuen saatavuutta ja kattavuutta lisätään."
Omaishoidon tuesta säädettiin vuonna 2005. Kunta maksaa omaishoitajalle vähintään 350 euroa kuukaudessa. Summat vaihtelevat kuitenkin kunnittain, mikä luo epätasa-arvoisen tilanteen omaishoitajien välille.
Moni omaishoitajista häärii joka päivä, 24 tuntia vuorokaudessa hoidettavansa kanssa. Kuka on valmis huhkimaan samalla tavalla 350 eurolla? Sitä paitsi omaishoitaja ei saa summaa puhtaana käteen, vaan palkkiosta peritään vero, sillä omaishoidon tuki lasketaan veronalaiseksi tuloksi. Hallitus aikoo kuitenkin pohtia tämän järkevyyttä:
"Omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuus arvioidaan", hallitusohjelmaan on kirjattu.
Toki kuntien hoitoammattilaiset sekä monet järjestöt muistavat omaishoitajia jo monin keinoin. Esimerkiksi kotisairaanhoito tarjoaa verrattoman avun vaikka aamuyön pikkutunneilla. Jotkut yhdistykset kustantavat omaishoitajat vaikkapa teatteriretkelle virkistymään. Tasavallan hallitus puolestaan lupaa seuraavan neljän vuoden aikana "tukea omaishoitajien jaksamista kehittämällä tukipalveluja, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia".
Siinäpä haastetta, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, jos jaksamista tuetaan tasavertaisesti joka puolella maata. Toki jokainen tilanne, omaishoitaja ja hoidettava ovat yksilöllisiä, joten tarkemmat päätökset omaishoidosta tulee säilyä perheellä itsellään.
Miksi Dostojevski sopii luettavaksi valkeina kesäöinä, väsyneen ihmisen kanssa?
Siksi, että Fjodor Mihailovit kirjoitti kärsimyksestä ja rakkaudesta.