Yksi äiti hoitaa kahdeksan lasta, mutta pystyvätkö kahdeksan lasta hoitamaan yhden äidin. Seurakuntasisar, diakonissa Anja Keskisimonen vastasi haasteeseen.
"Joku on sanonut, että parhaimmankin teon takana on aina jotain itsekästä", hän pohdiskelee.
"Lähes kahdeksan vuotta sitten olin tilanteessa, että tarvitsin ja halusin elämääni muutosta. Olin ollut kaksitoista vuotta Taivalkosken seurakuntasisarena. Äitini asui kotona yksin, ja hänen selkänsä ja jalkansa alkoivat reistailla siihen malliin, ettei yksin asuminen enää onnistunut. Äidin hoito tuli elämääni kuin tilauksesta ja erittäin mieleisenä asiana."
Anjan äiti Elisabet Keskisimonen on 89-vuotias ja kasvattanut kahdeksan lasta, viisi tytärtä ja kolme poikaa. Anja on ainoa tytöistä, jolla ei ole omaa perhettä.
"En kykenisi molempia hoitamaan, en myöskään äitiäni työn ohessa, joten anoin ja sain virkavapautta. Olen kiitollinen työnantajalleni, että se on ollut kärsivällinen ja näin mahdollistanut äitini kotihoidon."
Kun Anja Keskisimonen jäi töistä pois, hänellä ei ollut mitään tietoa, maksetaanko omaishoitotukea, mutta hakemukseen tuli myönteinen päätös. Ensi alkuun äiti oli paremmassa kunnossa, ja joskus Anja mietti, onko hän oikeutettu saamaan hoitotuen.
Elisabet Keskisimonen on asunut koko ikänsä Jokijärven Päävaarassa. Maisemat ja ympäristö ovat tuttuja ja turvallisia.
Anja muistelee äidin matkustaneen yhden kerran poikansa mukana sukuloimaan Tampereelle. Vaikka hän oli tehnyt pitkän matkan, jo seuraavana päivänä hän halusi koti-ikävän takia takaisin. Siksi on onnellista, että hän voi viettää myös elämänsä ehtoon omassa pirtissään.
Anja sytyttelee tulta lapsuuskotinsa pirtin uuniin. Talo on ajanmukaistettu, vesijohdot, vessat ja sauna saatu saman katon alle.
"Nyt tässä pärjää sairaan kanssa mukavasti. Kirkolla oleva sisar toimittaa kauppa-asiat ja lähettää ostokset perille kotiin. Samalla menetelmällä hoituvat myös pankkiasiat. Posti kulkee viidesti viikossa molemmin päin, paketit tuodaan kotiin."
Anja kertoo hoitotyöstään, jossa hänen läsnäolonsa on kaiken aikaa äidille välttämätön. Anja naureskeleekin, että onkohan hän auttanut äidin aivan passiiviseksi. Hän toivoo itselleen voimia raskaisiin päiviin, sillä katkonaisen ja huonon yöunen takia väsymys yllättää. Hän voi pyytää apua muutamiksi tunneiksi naapureilta ja toisilta sisaruksilta, jos vaikka haluaa osallistua johonkin tilaisuuteen.
"Jospa kunnassa olisikin sellainen palvelu, että saisi yönseuduiksi pätevän ja turvallisen hoitajan."
Terveyskeskukseen Anja voisi äitinsä viedä esimerkiksi loman ajaksi. "Tähän asti minusta on vain tuntunut, että siellä pitäisi olla joko itse tai joku tuttu häntä hoitamassa."
Anja Keskisimonen kertoo saavansa päiviinsä ilon pienistä arjen asioista. Päävaarassa voi elää todella hiljaiselämää, kuunnella hiljaisuutta naapurien äänten häiritsemättä.
"Kesällä pyydän katiskalla haukia, ja viime syksyn erikoisuus oli verkkokalastus. Opettelimme sisareni kanssa laskemaan verkot, saimme ne vielä ylös ja saalistakin tuli."
"Joskus mietin, että näinkö minä tässä vanhenen. Mutta toivon Jumalan johdatusta, että välttyisin katkeruudelta ja syyllisyydeltä. Haluan ajatella, että olen tällä hetkellä juuri sillä paikalla, missä minun kuuluukin olla, äitini hoitajana. Onhan elämää toki vielä jäljellä, jos vaikka äidinkin ikäiseksi saan elää."