Tukimallikokeiluun pääseminen toi ratkaisevan muutoksen omaishoitajana toimineen Väinö Aholan perheeseen. Hän on vakuuttunut, että ilman omaishoidon koordinaattoria ei olisi kotona pärjätty.
-- Hän (omaishoitaja) oli kuin osa omaa perhettä. Hän teki kaikki anomukset ja hakemukset, itse täytyi vain allekirjoittaa paperit, totesi Ahola.
Aholan vaimo oli sairastanut dementiaa kuusi vuotta ennen hankkeen alkamista. Tuolloin heillä ei ollut edes tietoa siitä, millaisia palveluita heillä olisi mahdollisuus saada.
Kaupungin tarjoama kotiapu toimi Aholan mukaan tiukasti lukujärjestyksen mukaan ja lähes joka kerta oli ovella eri ihminen. Tukimallissa sen sijaan apu oli joustavaa. Apua sai yllättävässä tilanteessa heti tarvittaessa, eikä kahden viikon päästä, kiittelee Ahola. Tuki oli Aholan mukaan hyvää huolenpitoa. Käytiin ja soitettiin. Vertaisryhmiin ohjaaminen auttoi ymmärtämään, millaisen sairauden kanssa oikein oltiin tekemisissä.