Tiedettiin odottaa, että Oulun ensi vuoden talousarvioehdotus on tiukka. Viikko sitten julkistettuun esitykseen sisältyi kuitenkin muutamia sellaisia kohtia, joista väistämättä päätyy ajattelemaan, että näinkö tässä heitettiin luu politiikkojen tapeltavaksi, jotta muut asiat menisivät vähemmällä huomiolla.
Yhden luun kaupungin tärkeimpien poliittisten elinten puheenjohtajat jo koppasivat pois pelistä. He ilmoittivat, että Oulu-lisästä ei tarvitse enää keskustella. Se säilyy. Valtuutetuthan olivat sopineet asiasta vain puoli vuotta aiemmin.
Toinen jo päätetty asia on Korvensuoran koulu. Sen sivuun sysääminen kuumentaa taatusti poliitikkojen sähköpostit ja lehtien yleisönosastot.
Myös kulttuuri- ja sivistyspuolen toimintatukien karsiminen saanee joukot liikkeelle ja sitä kautta huomiota, kun budjetin lopullisesta sisällöstä päätetään.
Toivottavasti huomiota riittää myös esitykseen miljoonan euron repimisestä omaishoitajille maksettavista tuista. Niihin on periaatteessa helppo kajota, koska kyse ei ole subjektiivisesta oikeudesta ja Oulu on hoitanut omaishoidon paremmin kuin muut suuret kaupungit.
Vaikka näin on, omaishoitajien todellinen tilanne ja kohtelu on kaukana mietintöjen, raporttien ja juhlapuheiden tavoitteista.
Tosiasiassa omaishoitajia ei pitäisi edes lukea kunnan kulueräksi, sillä esimerkiksi tänä vuonna heidän arvioidaan säästävän kuntien sosiaalipalvelujen menoja 1,1 miljardia euroa.
Oulu, joka tukee omaishoitajia 12,8 miljoonaa eurolla vuodessa, on samaan aikaan säästänyt sillä 40 miljoonaa euroa.
Mitä useampi omainen omaishoitajaksi ryhtyy, sitä enemmän kunta säästää. Palkkioita ja etuuksia pitäisi päin vastoin lisätä, jotta tämä hoitovaihtoehto voisi olla realismia entistä useammalle.
Uudessa vanhuspalvelulaissa kuntien toivotaan suosivan hoitoa, jonka turvin vanhukset voivat asua kodeissaan mahdollisimman pitkään. Se tulee monin verroin halvemmaksi kuin laitoshoito ja on tietenkin vanhukselle itselleen inhimillisempää.
Viime keväänä kuntien tehtäviä kartoittaneessa raportissa omaishoidon tuki laskettiin palvelurakenteen keventäjäksi.
Raportissa nimenomaan patisteltiin selvittämään, kuinka paljon omaishoidon ja sen tuen lisääminen voisi keventää kuntien kotihoidon palveluja ja miten omaisten vastuuta ja osuutta hoidossa voitaisiin lisätä aiheuttamatta haittaa hoidettavien tai omaisten elämään tai työhön.
Tuen heikentäminen ei siis todellakaan vaikuta järkevältä.
Kaupungin puolelta on vakuutettu, että samalla parannettaisiin omaishoitajien palveluita ja kevennettäisiin näin heidän taakkaansa. Se olisi tietenkin erinomainen asia ja aiheellista. Omaishoitajien etujärjestö on tosin jo kiirehtinyt huomauttamaan, että palvelut ovat maksullisia.
Valtuusto kokoontuu tänään aamupäivällä ennen varsinaista kokoustaan budjetin lähetekeskusteluun. Varsinaiset päätökset tehdään joulukuun alussa.
Talousarviokäytäntöä on tänä vuonna muutettu etupainotteiseksi. On haluttu välttää budjettikokousten perinteiset toiveidentynnyrit. Ne turhauttivat valtuutettuja ja ulospäin koko homma näytti pelleilyltä, koska hyviäkään esityksiä ei saanut kannattaa, koska niin oli sovittu. Esittää sai, mutta kannattaa ei.
Paineet puretaan valtuustoryhmissä ja keskinäisissä seminaareissa. Keväällä käytiin ensimmäinen lähetekeskustelu, jossa muun muassa vaadittiin tilaaja-tuottaja -mallista luopumista, joka toteutuikin.
Sittemmin valtuusto on päättänyt tulevista talouslinjoista valtuustosopimuksessa ja palvelumallissa.
Nyt on sovittu, ettei budjetin loppusummaa nosteta, joten käsittely tästä eteenpäin on silkkaa kaupankäyntiä. Saapa nähdä, säilyvätkö esimerkiksi joukkoliikennerahat entisellään tässä räknäyksessä.