Omaishoitajat ja omaiset ovat parhaita asiantuntijoita vanhustensa asioiden hoidossa. Heidän asiantuntijuuttaan ei kuitenkaan osata aina hyödyntää hoitopäätöksiä tehtäessä.
Omaishoitajien tekemä raskas työ nousi yhdeksi tärkeimmistä puheenaiheista sanomalehti Kalevan järjestämässä vanhustenhuollon tilaa käsitelleessä tietoiskussa torstai-iltana.
Tietoiskuun Pohjankartanon juhlasalissa osallistui lähes kolmesataa ihmistä. Yleisö osallistui vilkkaasti keskusteluun vanhustenhuollon tilasta.
Tietoiskun asiantuntijaraadissa omaishoitajia edustanut Vuokko Keränen ehdotti, että omaisten asiantuntijuus tuotaisiin hoitolaitoksiin perustamalla omaistoimikuntia. Keräsen mukaan linkkinä omaisten, hoitajien ja päättäjien välillä toimivat omaistoimikunnat voisivat olla jopa pakollisia.
"Vain omaiset tietävät, miten vanhustenhoito käytännössä toimii. Omaistoimikunnat ovat saaneet aikaan esimerkiksi parannuksia vanhusten ruoka-aikoihin. Olemme myös järjestäneet virkistystapahtumia ja juhlia omaistoiminnan kautta", Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä toimiva Keränen sanoi.
Ajatus omaistoimikunnista sai kannatusta sai kannatusta sekä yleisössä että muissa tietoiskun panelisteissa. Oulun apulaiskaupunginjohtaja Päivi Laajalan mukaan aloite omaistoimikuntien perustamisesta tullaan ottamaan huomioon.
Dementikoille lisää hoitopaikkoja
Tietoiskun asiantuntijaraatiin kuuluneen geriatrian ylilääkärin Petteri Viramon mukaan tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän paikkoja dementikoille. "Tällä hetkellä neljällä viidestä laitoshoidossa olevista vanhuksista on jonkin asteinen muistihäiriö."
Oulun kaupungin tavoitteena on, että 92 prosenttia kaupungin yli 75-vuotiaista pystyisi vielä asumaan kotonaan. Asiantuntijaraatiin kuuluneen Vappu Säilynojan mukaan kotipalveluita voitaisiin kehittää esimerkiksi pohtimalla sitä, voitaisiinko lääkärien kotikäynnit ottaa uudelleen käyttöön.
Säilynojaa huolestutti myös syrjäseutujen vanhusten mahdollisuudet asua kotonaan. "Yhteiskunnan pitäisi huolehtia, että syrjäseutujen tiet ja kulkuyhteydet ovat sellaisessa kunnossa, että vanhuksetkin pääsevät liikkumaan."
Miten jatkuu yhteinen taival?
Aaro Myllyneva tiedusteli panelisteilta, mikä mahtaa olla omaishoitajan yläikäraja.
"Oma 86-vuotias äitini hoiti aikoinaan omaishoitajana saman ikäistä isääni. Tultiinkin vaimon kanssa kysymään, että mahtaako omaishoitajalla olla yläikärajaa, kun pitkäikäistä sukua ollaan molemmat", Myllyneva veisteli.
Myllyniva osallistui Kalevan tietoiskuun vaimonsa Maija-Liisan kanssa. "Olin silloin vielä armeijan harmaissa, kun bongasin hänet aikoinani tansseista", Myllyniva kertoo. Nyt yhteistä taivalta on takana jo viisikymmentä vuotta.
Pariskunta toivoo, että he voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Tähän asti on asuttu omakotitalossa, mutta ajatuksissa on jo jonkin aikaa ollut muutto kaupunkiin lähemmäs palveluja.
"Hyvään vanhuuteen ja vanhustenhuoltoon liittyvät asiat kiinnostavat meitä molempia. Elämme nyt sitä vaihetta, jolloin näitä asioita täytyy ryhtyä miettimään", Maija-Liisa Myllyneva sanoo.
Mahdollisuus liikkua itsenäisesti ja vaivattomasti kotona sekä myös lähiympäristössä esimerkiksi konserteissa ovat pariskunnan mielestä hyvän vanhuuden elementtejä.
"Kun vain ajatus säilyisi kirkkaana loppuun saakka", Aarno Myllyneva toivoo napatessaan vaimonsa kuvan ajaksi kainaloon Pohjankartanon naulakoilla.