Poliitikot, johtajat ja julkisuuden henkilöt ottavat tiukan paikan tullen oman oikeuden sairauslomiin. Ylilääkäri Kari Kaukinen Elinkeinoelämän keskusliitosta arvostelee muutaman viikon takaista huumepoliisien joukkosairauslomaa, ex-ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) ja kansanedustaja Tanja Karpelan (kesk.) tapauksia seuranneita sairauslomatarpeita. Kaukisen mielestä tämä ei ole oikea tapa toimia.
"Ei pelkkä sairauden olemassaolokaan automaattisesti tarkoita sairauspoissaolo-oikeutta, vaan se liittyy työkykyyn ja -kyvyttömyyteen. On oltava oikea diagnoosi. Perusteeksi ei riitä, että on on kiukkuinen, ottaa päähän tai on epävarma olo tai surua. Nämä ovat ihmisen normaaleja ilmiöitä", Kaukinen sanoo.
Ylilääkäri Kaukinen kyseenalaistaa järjestelmän, jossa sairauslomien käyttäminen ja myöntäminen alkaa näyttää eriarvoiselta keskivertokansalaisen ja julkisuuden henkilön kohdalla.
Kun ihminen valitaan tehtävään jossa on paljon vastuuta ja valtaa, silloin puhutaan työn normaalikuviosta ja vaikeistakin päätöksistä. Kaukisen mielestä toimitusjohtajaksi valitulta edellytetäänkin paineensietokykyä.
"Työ vaatii erilaisia valmiuksia menestyä siinä. Siitä johtajille maksetaan, että he uskaltavat tehdä hankaliakin päätöksiä. Ei kuulosta korrektilta, jos vaikean päätöksen jälkeen jäädään sairauslomalle", Kaukinen sanoo.
Ministeri päättää
sairauslomastaan
Kansanedustajien ja ministerien sairausloman ilmoittaminen helpottui entisestään vaalikauden alussa, kun eduskunnan sivuille saatiin tuoreen uudistuksen myötä valmis pohja, jonne edustaja tai hänen sihteerinsä kirjoittaa sairausloman pituuden. Lääkärin diagnoosia ja myöntämää lomaa ei tarvita, sillä ministerit ja kansanedustajat ovat itse päteviä päättämään, milloin sairausloma on tarpeellinen.
"Sairaustapauksessa pitäisi käydä ilmoittautumassa eduskunnan työterveysasemalla ja saada sitä kautta lääkärin myöntämä sairausloma. Kun kansanedustaja ilmoittaa eduskuntaan olevansa sairauslomalla, sitä ei tarkisteta. Edustajan ilmoitukseen on uskottu", sanoo vanhempi eduskuntasihteeri Tuula Sivonen eduskunnasta.
Poissaolojen hidas ja varma kasvu
Viimeisen 20 vuoden aikana työstä poissaolojen kasvu Suomessa on ollut hidasta ja varmaa: esimerkiksi teollisuudessa 6,7 prosentin poissaolot ovat nyt samalla tasolla Norjan ja Ruotsin kanssa. Poissaoloja palvelualoilla neljä prosenttia, julkisella puolella se on huomattavasti enemmän.
"Seurantatilastoista on todettavissa, että lähes puolessa teollisuusyrityksissä ja kolmasosassa palvelualan työpaikoissa poissaoloprosentit ovat liian korkeat. Tämä tarkoittaa sitä, että poissaolomäärät eivät selity lääketieteellisestä sairastuvuudesta tai työkyvyttömyydestä", Kaukinen sanoo.
Kaukinen toivoisi suomalaiseen järjestelmään selkeän eron lääketieteellisen ja muun työesteen välille. Sairausloma-käsitettä ei pitäisi käyttää vaan puhua sairauspoissaolosta ja -todistuksesta. Kyseessähän ei ole loma, vaan sairauden hoitoon välttämätön asia. Toiseksi, työkyvyttömyydessä pitäisi miettiä, onko henkilö sairauden vai jonkin muun syyn vuoksi estynyt työn tekemiseen.
"Kansantyöterveyslaitoksen mukaan kansakunta on terveempi kuin koskaan aikaisemmin. Asenteet työhön vain ovat muuttuneet", Kaukinen huomauttaa.
Käytännössä sairauslomalle jääminen on työpaikkakohtainen sopimus, vaikka lainsäädännön perusteella vain lääkäri saa kirjoittaa työkyvyttömyystodistuksen.
Kuntatasolla sairaustapauksissa toimitaan virkaehtosopimuksen mukaan. työntekijät ovat ilmoitusvelvollisia lähimmälle esimiehelle. Omalla ilmoituksella sairauslomalla voi olla enintään viisi päivää. Käytännöissä on kuntakohtaista vaihtelua.