Presidentillä on omansa, entisellä pääministerillä myös. He ovat pitäneet sukunimensä, kun ovat menneet naimisiin. Intiassakin naiset ovat ryhtyneet perinteiden murtajiksi sukunimiasiassa. Lehtitietojen mukaan yhä useampi intialaisnainen ei vaihda tyttönimeään miksikään naimisiin mennessään.
Etenkään keskiluokkaan kuuluvat koulutetut kaupunkilaisnaiset eivät enää automaattisesti huoli käytännöstä, jossa avioliitto muuttaa naisen miehen omaksi myös nimeä myöten.
Aviomiehen nimi otetaan vain toiseksi sukunimeksi. Näinhän tekee moni nainen amerikkalaisessa yhteiskunnassa, tutuimpia esimerkkejä ovat Hillary Rodham Clinton ja Jacqueline Bouvier Kennedy.
Intiassa ei kuitenkaan koskaan ole ollut lakia, joka pakottaisi naisen vaihtamaan sukunimensä miehen nimeen. Maassa sukunimen vaihto avioliiton myötä on ollut vain erittäin vahva tapa. Ennen brittivaltaa intialaisnaiset säilyttivät oman sukunimensä avioliitossakin. Intiassa ajatellaan nyt, että uusi nimitrendi on ikään kuin julkilausuma. Nimen vaihdon on nähty tarkoittavan, että naiset ovat yhtälön pienempi osa ja vain miehen puoli perheestä on jälkipolville asti säilyttämisen arvoinen, näkemyksistä kertoo kesäkuinen Helsingin Sanomat.
Suomeen saatiin uusi sukunimilaki vuonna 1986 naisjärjestöjen aloitteesta. Kaunis kiitos siitä. Nyt on valinnanvaraa: nainenkin saa avioliiton yhteydessä valita haluamansa sukunimen.
Toisaalta vaihtoehtojen paljous tuottaa päänvaivaa. Naimisiin mennessä voi pitää oman sukunsa nimen, joka on tuttu ja ehkä parissakymmenessä vuodessa rakkaaksikin tullut. Voi ottaa myös yhdysnimen tai sulhasen sukunimen.
Sukunimen vaihtoon tai oman sukunimen pitämiseen löytyy monia perusteluja, kaikki päteviä ja painavia. Jotkut ajattelevat omaa minää, itseä ja identiteettiä, jonka olennainen osa sukunimi on. Joillakin voi olla vahva tunneside tyttönimeen ja siihen liittyvään ajatukseen omasta suvusta. Sekin on selviö, että vaikka vaimo kantaisi eri sukunimeä kuin aviomies ja perheen lapset, elo ja arki sujuu hyvin, ilman nimestä syntyviä ongelmia.
Toisaalta joku haluaa olla mieluummin samaa sukunimeä aviomiehen kuin isänsä kanssa. Joku ajattelee, että kaikkien oman perheen ihmisten pitää kuulua samaan sakkiin. On myös niitä, jotka ajattelevat vanhoja tapoja, perinteitä.
Suurin osa suomalaisnaisista toimii vanhan kaavan mukaan. Kun uusi sukunimilaki tuli voimaan, 92 prosenttia vihityistä otti yhteiseksi sukunimekseen miehen sukunimen. Toimittiin myös toisinpäin.
Lakimuutoksen ensimmäisenä voimassaolovuonna 3 500 naista vaihtoi sukunimensä entisenlaiseksi ottamalla käyttöön vanhan tyttönimensä. Into tähän muutokseen on nyt hieman laantunut. Toisaalta vaikka pikkuhiljaa useampi ja useampi suomalaisnainen päätyy pitämään tyttönimensä, enemmistö vaihtaa miehen nimeen.
Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana yli 77 prosenttia vihkipareista valitsi miehen nimen perheen yhteiseksi nimeksi. Näin päätin minäkin, ja tästä lähtien kirjoitan juttuni eri nimellä.