Pääministeri Matti Vanhanen joutui viikolla vakuuttamaan, ettei Suomen EU-neuvottelutavoitteita ole muutettu ja ettei hallitus ole luopumassa omasta komissaarista. Tästä huolimatta pääministerin mukaan on kuitenkin keskusteltava siitä, voiko EU laajetessaan aikanaan 30 jäsenen yhteisöksi pitää yllä yhtä suurta komissiota.
EU-asioiden valtiosihteeri Antti Peltomäki esitti lehtihaastattelussa (HS 22.4.), että Suomi voi luopua omasta komissaarista, jos pienten maiden äänivallasta päättävässä elimessä neuvostossa saavutetaan Suomen kannalta hyvä sopimus. Vaikka pääministeri kiisti tämän, hän kuitenkin huomautti eduskunnassa, että hallitus arvioi perustuslakineuvottelujen loppuvaiheessa tilannetta. Toisin sanoen: omasta komissaarista luovutaan, jos muuta saadaan tilalle.
Tähän saakka Suomessa on lähdetty siitä, että oma komissaari ja vahva komissio ovat pienen maan paras turva. Neuvostossa suuret vetävät aina pitemmän korren. Perustuslakiluonnoksessa esitetään, että neuvoston äänestyspäätöksiin tarvittaisiin 50 prosenttia EU:n jäsenmaista ja 60 prosenttia asukasluvusta. Suomi toivoo, että sääntö olisi puolet jäsenmaista ja asukkaista. Monessa pienessä EU-maassa ajatellaan nyt, että äänivalta neuvostossa voi olla omaa komisaariakin tärkeämpi.
Perustuslakineuvotteluissa on koko ajan lähdetty siitä, että EU:n laajetessa suuri komissio olisi ongelma. Nykyisillä toimintatavoilla se olisikin. Kaikille maille ei riitä painavaa salkkua. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty kahden kerroksen komissiota, jossa 15 olisi äänivaltaista ja 15 äänivallatonta komissaaria. Vaihtoehto on kehno.
Suuri komissio ei ole ongelma, jos komissio muuttaa työtapojaan. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkia päätöksiä, vaan komissio voi jakautua valiokuntiin, kuten esimerkiksi Suomen hallitus. Jos oma komissaari menetetään, vähintään on vaadittava kierrätystä, jota myös suuret maat tasapuolisesti noudattavat.
Pienten maiden ei kannata laskea ministerineuvoston varaan. Niin kauan kuin päätökset tehdään yksimielisesti, valtaa on paljonkin. Äänestyspäätöksissä pieni maa voi vaikuttaa vain, jos sillä on aktiivinen ja taitava ministeri, joka osaa suostutella ja rakentaa kompromisseja. Suomen onkin helpompi valita pätevä yksi pätevä komissaari kuin 18 pätevää ministeriä. Suomalaisministereiden taitavuutta neuvostossa tarvitaan, koska äänestyskoalitiot voivat vaihdella asiakysymysten mukaan. Edes Pohjoismaat eivät enää muodosta yhtenäistä ryhmää.
paakirjoitus@kaleva.fi