riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Paraneeko suomalaisten varustamojen kilpailukyky ja maan huoltovarmuus, jos hallituksen budjettiriihessä linjattu tonnistovero toteutuu? Toivottavasti.
Päätös tonnistoverosta osoittaa, että Suomessa on viimein ymmärretty oman kauppalaivaston merkitys. Tai olisiko sittenkin niin, että pelko huoltovarmuudesta on pistänyt valtioneuvostoon vipinää.
Puutteet Suomen huoltovarmuudessa on myönnetty avoimesti myös alan asiantuntijoiden piirissä. Kriteereissä ollaan virallisen arvion mukaan monin paikoin rajalla eli tosiasiassa rajan alapuolella. Toisin sanoen Suomi ei pysty kriisitilanteissa turvaamaan ulkomaankauppansa merikuljetuksia suomalaisilla aluksilla, koska niitä on liian vähän.
Suomi on riippuvaisempi merikuljetuksista kuin yksikään toinen Itämeren valtio. Yli 80 prosenttia Suomen kaupasta kulkee meriteitse. Vielä 1980-luvulla puolet tuosta tavaramäärästä kuljetettiin suomalaisilla aluksilla. Nyt viennistä enää vain noin 17 prosenttia ja kokonaisliikenteestä alle 30 prosenttia kuljetetaan suomalaisilla aluksilla.
Aluskapasiteettimme ei ole radikaalisti pienentynyt, mutta muut maat ovat lisänneet omaa markkinaosuuttaan. Epäedullisen verokohtelun vuoksi suomalaisia laivoja on liputettu kilpaa ulkomaille. Hallituksen tonnistoveropäätös kääntää toivottavasti virran takaisin ja innostaa myös ulkomaisia varustamoja liputtamaan aluksiaan Suomeen. Suomi saattaa jatkossa houkutella enemmän kuin Ruotsi, missä pitkään odotettu tonnistovero on viivästynyt.
Suomen lipun alla seilaava alus on Suomen lakien alainen. Huoltovarmuuden näkökulmasta pelkkä lippu ei vielä riitä. Vasta kotimainen omistus takaa sen, että laiva liikkuu myös kriisiaikoina. Suomalaisten varustamojen omistus on kansainvälistä. Finnlines on suomalainen yhtiö, jonka suurin omistus on Italiassa. Osa suomalaisten varustamojen aluksista taas ei ole koskaan käynyt Suomessa. Huoltovarmuus ontuu pahasti niin kauan kuin tätä yhtälöä ei ole ratkaistu.
Tonnistovero on kuitenkin hyvä alku. Se vie suomalaiset varustamot samalle viivalle muiden EU-maiden kanssa. Vero on käytössä muun muassa Isossa-Britanniassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Tanskassa, missä alusten määrä on kasvanut 50 prosenttia muutamassa vuodessa.
Hallitus esittää lain muuttamista siten, että varustamo voi purkaa piilevää verovelkaansa uuden aluksen hankintaan. Varustamo saa vähentää 50 prosenttia uuden aluksen hankintahinnasta, joka pienentää vastaavalla tavalla myös yhtiön verovelkaa. Verovelkaa saa vähentää myös laivojen ympäristöpäästöjä supistavilla investoinneilla.
Suomalainen merenkulku on kansainvälisessä osaamisessa maailman kärkeä. Kotimaiset varustamot kuuluvat parhaimmistoon myös ympäristövastuussa. Osaamisesta on etua väyläverossa, joka antaa alennusta korkeiden jääluokkien turvallisille aluksille. Hyvää kannattaa liputtaa.
Merenkulkuala on Suomessa pientä verrattuna metalli- tai metsäteollisuuteen. Silti se voi olla tärkeä lisäapu rakennemuutoksessa. Laivanrakennuksesta voi löytyä houkuttelevaa muuntokoulutusta esimerkiksi Kemijärven sellumiehille. Asuinpaikallakaan ei ole niin ehdotonta merkitystä, koska työ on 1/1 vuorotyötä, ja lomajaksot ovat yhtä pitkiä kuin työjaksot.