Esitäytetty veroilmoitus keventää veronmaksajien kuormaa ja paperisotaa. Täyteen huoletto-muuteen ei kannata silti itseään tuudittaa.
Vuosien mittaan verohallintoa on moitittu milloin jäykän byrokraattiseksi, milloin yliolkaiseksi. Aika ajoin syytöksiin on ollut aihettakin, vaikka perussyy vuolaaseen kritiikkiin lienee siinä, etteivät kansalaiset ole toiveista huolimatta oppineet rakastamaan veroja. Kiukun ajallinen huipentuma on vuosikymmenet koettu tammikuun viimeisten päivien iltoina keittiön pöytien ääressä veroilmoituksen, laskukoneen, kuittipinon ja ja täyttöohjeen muodostaman sekasorron keskellä.
Verohallinto on kuitenkin kiitettävästi pyrkinyt virtaviivaistamaan käytäntöjään. Huomattava osa veronmaksajista on jo monen vuoden ajan saanut niin sanotun veroehdotuksen, jossa on ollut esitäytettyä tietoa muun muassa palkkatulosta, verosta ja vähennyksistä.
Nyt on edessä seuraava askel. Ensi keväästä alkaen veroilmoitus ja veroehdotus yhdistetään esitäytetyksi veroilmoitukseksi. Sen saavat kaikki palkan- ja eläkkeensaajat, kotimaiset kuolinpesät sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajat ja osa maa- ja metsätaloudesta elantonsa hankkivista.
Esitäytetty veroilmoitus tulee koteihin huhtikuussa, mikä on yksi muutoksista. Jos lomakkeessa ei ole korjattavaa tai lisättävää, sitä ei tarvitse palauttaa verottajalle. Menettelyn ovat veroehdotuksen saaneet jo käteväksi havainneet. Jos lomakkeeseen tekee lisäyksiä ja korjauksia, palautusaikaa ilmoitukselle on kolmisen viikkoa. Aika ei ole pitkä, mutta lisäpäiviä voi saada kahden viikon verran puhelimessakin, jos viivästyksen syy on esimerkiksi sairaus tai ulkomaanmatka.
Kuittirumba muuttuu asiakkaan näkökulmasta. Kuitteja ei tarvitse lähettää enää verotoimistoon, vaikka esitäytetyn veroilmoituksen muutettuna palauttaisikin. Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä verotoimistot voivat tarpeen vaatiessa perätä kuitteja myöhemmin.
Sen vuoksi verotuksen kannalta olennaiset kuitit, muun muassa arvopapereiden ostotositteet, tulee säilyttää kuuden vuoden ajan. Kodin kansioihin tai muihin tärkeiden dokumenttien säilytyspaikkoihin kannattaa raivata niille oma lokeronsa. Tosiasiassa kuittien lähetyksestä luopuminen ei tuo helpotusta veronmaksajille. Veroilmoituksen käsittelyä ja arkistointia verohallinnossa se epäilemättä sujuvoittaa.
Kiinnostava lisäys esitäytetyssä veroilmoituksessa on, että muille kuin ammatin- ja liikkeenharjoittajille siihen on laskettu valmiiksi verotuksen lopputulos. Lukema on kuitenkin verotuksen valmistumiseen saakka avoin, eikä sitä kannata suoraan niellä, vaikka se lupaisikin mukavan tuntuisen veronpalautuksen. Summa voi nimittäin muuttua asiakkaan veroilmoitukseen tekemien korjausten ja lisäysten perusteella.
Muutenkaan kenenkään ei kannata vapauttaa itseään kaikesta veroilmoitukseen liittyvästä vastuusta. Sellainen voi osua omaan nilkkaan. Verohallinnon lähettämiin ohjeisiin kannattaa yhä tutustua huolella, sillä siihen kuluva aika maksaa nopeasti itsensä takaisin esimerkiksi silloin, jos veronmaksaja pystyy hyödyntämään matkakuluvähennystä. Sitä kun ei ole lomakkeeseen merkitty valmiiksi.
Verottajan halua nähdä asiat myös asiakkaan kannalta ei ole syytä epäillä, mutta kaikki tarpeelliset verotukseen liittyvät tiedot eivät edelleenkään automaattisesti tule verotoimistojen tietoon.