"Minä tykkään hirveästi tehdä asiakaspalvelutyötä. Unelmani on pienestä pitäen ollut päästä ravintola-alan yrittäjäksi", Kemi-Tornion ammattiopistossa suurtalouslinjalla opiskeleva Medina Illijazi sanoo hymyillen.
Nyt hän auttaa osa-aikaisesti perheen pizzeriassa, jota pyörittävät isä Reshat ja äiti Afijet. Illijazit ovat pitäneet Kemin keskustassa sijaitsevaa ruokapaikkaa seitsemän vuotta. Paikka on taannut työtä, leipää ja vakiintumisen kaupunkiin. "Ilman työpaikkaa mekin olisimme luultavasti lähteneet etelään. Pizzeria on tuottanut kohtalaisen hyvin", Reshat Illijazi kertoo.
Kosovon albaaneihin kuuluvat Illijazit tulivat pakolaisina Suomeen 1992, ensin vuodeksi Oulun vastaanottokeskukseen, jostan matka jatkui Kemiin. Kemissä oli aluksi 15 kosovolaisperhettä, mutta muut ovat lähteneet töiden perässä Etelä-Suomeen.
Rakennetyöttömyyteen juuttuneessa Kemissä työpaikan saaminen on maahanmuuttajille erityisen vaikeaa, eikä Reshat Illijazillekaan takavuosina herunut kuin työharjoittelupestejä. Nyt työ on omalta alalta: Hän piti Pristinassa grilliravintolaa. Perhe on kotoisin Kemiä suuremmasta Prizrenin kaupungista.
Sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja pohjoiseen pikkukaupunkiin on sujunut kitkatta, Illijazit vakuuttavat. "Meidät on otettu todella hyvin vastaan."
Rasismiin tai syrjintään perhe ei ole törmännyt. "Olen aina rukoillut Jumalaa, että anna Suomen mennä eteenpäin. Ihmiset ovat täällä kohteliaita ja ystävällisiä, yhteiskunta, palvelut ja koulujärjestelmä toimivat", Afijet Illijazi kehuu.
Lapset o vat löytäneet Suomesta paikkansa: Medinan siskoista Albana opiskelee lukion jälkeen kosmetologiksi ja kampaajaksi ja Muaza ompelijaksi, veli Varis on ammattiopistossa metallipuolella.
"Välillä tuntuu, että olisi kiva asua jonkin aikaa Kosovossa", Medina Illijazi sanoo. Hänen mielestään suomalaisten ja kosovolaisten tavoissa ei ole suuria eroja. Suomalaisystävien kesken kättely ei ole yhtä yleistä kuin Kosovossa.