Joku on joskus täräyttänyt lentävän lauseen: jos annat poliitikolle vapaat kädet, löydät ne pian omista taskuistasi. Sama lause pätee kyllä yrityksiinkin, myös kansainvälisiin sellaisiin.
Sähkönsiirtohintojen äkilliset korotukset ovat saaneet kansalaisten ja median raivon yltymään. Kovimpana korottajana ja raivon kohteena on ollut pääosin ulkomaisessa omistuksessa oleva sähkönsiirtoyhtiö Caruna, jolla on myös Pohjois-Pohjanmaalla verkkoja Kiimingin ja Ylikiimingin alueelta Koillismaalle.
Markkinataloudessa ostavalla asiakkaalla on yleensä se puolustautumiskeino liian kalliita hintoja vastaan, että hän voi äänestää jaloillaan. Carunan tapauksessa ostaja ei voi edes iskeä takaisin vaihtamalla sähkönmyyjää, sillä Caruna ei myy sähköä, se vain siirtää sitä. Asiakas ei pääse karkuun, kun sähkönsiirtäjät toimivat alueellisina monopoliyhtiöinä.
Aplodeja täytyy antaa esimerkiksi australialaistaustaisen First State Investments -sijoitusyhtiön asiantuntijoille. Suomessa jo aiemmin Ylen tv- ja radioverkot ovat päätyneet australialaisfirmalle. Fortumin myydessä sähköverkkonsa sijoitusyhtiö teki taas hyvän, strategiansa mukaisen ostoksen, kun sai 40 prosenttia Carunan omistuksesta.
On lokoisaa saada rahavirtaa sellaisesta omistuksesta, joita kilpailijoiden toimet eivät pääse pahasti uhkaamaan. Ja hintojakin voi ehkä tarpeen tullen korottaa, jos säännökset antavat myöten.
Poliitikkojen hyväksymä uusin sähkömarkkinalaki vaatii sähköyhtiöitä parantamaan toimitusvarmuuttaan. Viime vuosien mittavien sähkökatkojen takia yhtiöitä on patistettu vetämään kaapeleita maahan.
Maakaapelointi maksaa paljon, ja sähkön loppukäyttäjän on maksettava viulut ennemmin tai myöhemmin. Carunan tapauksessa asiakkaat laitetaan pulittamaan yllättävän paljon yllättävän äkkiä.
Yritykset voivat tehdä mitä haluavat, jos ei niitä valvota riittävästi ja huolella. Sekä suomalaiset poliitikot että virkamiehet ovat selitelleet sähkömarkkinalakiin liittyvien päätösten syntyä ja valvonnan heikkoutta.
Kansainväliset suuryhtiöt ja asiantuntijaorganisaatiot osaavat kaikesta päätellen kyykyttää virkamiehiäkin, jotka ministeriöissä valmistelevat asioita.
Kansainvälisten sijoittajien pääosin omistama sähkönsiirtoyhtiö on tuskin helposti valmis tinkimään tuottovaatimuksistaan tai lykkäämään tulonsaantiaan suomalaisten kuluttajien eduksi.
Pohjois-Suomen asukkaatkin joutuvat sähköverkkojen paranteluissa maksajiksi, vaikka sähköverkkojen suurimmat lumi- ja myrskyongelmat ovat ainakin viime vuosina olleet enimmäkseen Etelä-Suomessa. Siellä pitemmät puut kaatuvat herkemmin sähkölinjoille. Pohjoisen kurjat matalat pusikot tuottavat vähemmän puuta mutta pysyvät paremmin pystyssä.
Sillä voidaan Suomessa lohduttautua, että sähkönsiirtoa ei ilmeisesti ole muuallakaan saatu vapaan kilpailun kohteeksi. Fiksut kansainväliset sijoitusyhtiöt kynivät rahaa myös muiden maiden kansalaisilta.
Sähköverkkojen monopoliluonteisen omistuksen olisi hyvä olla jollakin muulla kuin voittoa tavoittelevalla ulkomaisella organisaatiolla.
Siirtohinnat nousevat uuden lain takia joka puolella. Oulun Energian sähköverkoista on suuri osa jo vedetty maakaapeloinneilla ja verkkoyhtiö on ollut tehokas. Oulun Energiastakin on kuitenkin vilauteltu paineita korottaa sähkönsiirtohintoja uuden lain vaatimusten takia.
Toivottavasti kukaan ei saa päähänsä, että Oulun Energian sähköverkot pitäisi myydä australialaisille.