Usein kotona tekevät töitä tiettyjen palvelualojen edustajat tai ne, joiden lähes ainoa edellytys on toimiva tietokone. Itsenäinen puurtaminen on tuttua monelle kampaajalle, hierojalle, graafikolle, valokuvaajalle, kääntäjälle ja freelance-toimittajalle. Myös perhepäivähoitajien ammattikunta, osa yksityisopetusta antavista ja tutkijoista ahertaa kodeissaan.
Itsenäisen työn tekijä on melko usein yksityisyrittäjän asemassa. Hän siis huolehtii itse eläkkeistään, sosiaaliturvastaan, lomistaan, lisäkoulutuksestaan ja siitä, että töitä on myös tulevaisuudessa. Kaikki tämä on tuttua oululaiselle Ilona Nykyrille.
"Ei sovi tulla vanhaksi, ei sovi sairastua eikä sovi paljoa lomailla", suomentajana työskentelevä Nykyri hymähtää. Hän kääntää kaikenlaista, esimerkiksi saksalaista kaunokirjallisuutta suomeksi ja Oulussa toimitettavaa Ottobre-lehteä saksaksi yhdessä kollegansa kanssa. Töitä saadakseen on oltava jatkuvasti itse aktiivinen.
Koira tuo rytmiä päivään
Muutamia vuosia käännöksiä tehneen Nykyrin työtila on kerrostaloasunnossa. Hän haaveilee siitä, että voisi tulevaisuudessa asua omakotitalossa, jossa työlle olisi erillinen tila kuten ulkorakennus. Tärkein työväline kirjojen ja oman pään ohella on tietokone. Se on myös yhteys kääntäjien yhteisöihin.
"Netissä on kaksi keskustelulistaa, joiden puitteissa keskustellaan työasioista ja muustakin. Siellä on hieno, avulias ja ystävällinen ilmapiiri. Kääntäjillä on myös paljon tapaamisia."
Joillakin aloilla asiakkaat pitävät kotona työskentelijän ahkerana, mutta joissakin töissä motivaation ja itsekurin on löydyttävä yksin ollessa. Nykyrille tämä ei ole ongelma. Hän pitää työstään ja kun vain työn tuloksista maksetaan, työtä tulee tehtyä intensiivisesti.
"Kun teen töitä, en vetelehdi. Pidän siitä, ettei tarvitse viettää aikaansa turhanpäiväisissä palavereissa. Joskus hommia on vähemmän, mutta keskimäärin teen pidempää työviikkoa kuin palkkatöissä on tapana. Kaunokirjallisuuden suomentaminen hipoo taidetta, siinä en laske tunteja. Siinä tulee parhaimmillaan olo, että tekstin on puoliksi itse kirjoittanut", Nykyri kuvailee.
Nykyri tekee töitä miten milloinkin, usein myöhään illalla. Taavi-koira tuo päivään rytmiä, takaa heräämisen ajoissa ja ulkoiluttaa emäntäänsä säännöllisesti. Joskus työt kotona voivat kärsiä sukulaisten ja tuttavien innokkaasta kyläilystä ajatuksella "se on kuitenkin kotona".
Nykyri tietää tämän kuvion, mutta pitää ystäviä niin tärkeinä, ettei halua rajoittaa kanssakäymistä työn mukaan. Nyt 15- ja 18-vuotiaille lapsillekaan hän ei ole halunnut pitää sellaista kuria ja oikeastaan lapset olivat yksi syy tämän työmuodon valintaan. Joustavat työajat mahdollistavat myös vireän toiminnan useissa järjestöissä.
Työajat asiakkaiden mukaan
Tuirassa asuva hieroja Juha Kela on työskennellyt kotonaan jo 28 vuotta lukuun ottamatta puolentoista vuoden pätkää hieromalaitoksessa. Hän näkee lähes yksinomaan myönteisiä puolia siinä, että hierontapöytä sijaitsee omassa asunnossa.
"Saa päättää työaikansa itse, ei tarvitse maksaa vuokraa työtilasta ja työmatkoihin ei mene aikaa. Minulla on huono näkö, joten liikkuminen on vähän hankalampaa. Kotona keksii aina jotakin tekemistä, vaikka asiakkaiden väliin jäisi joutilasta aikaa", Kela luettelee.
Suuri osa hierottavista on pitkäaikaisia vakioasiakkaita. Töiden määrä vaihtelee, mutta Kela arvioi sen jäävän hieman vajaaksi täysimittaiseen työpäivään verrattuna. Tämä sopii hyvin, sillä vastapainoksi on ollut kausia, jolloin päivät venyivät kuuteentoista tuntiin. Kela ei ole rajannut työ- ja vapaa-aikaa erilleen toisistaan, vaan asiakkaat käyvät aamu- ja iltakahdeksan välillä ja ajat järjestyvät mahdollisimman paljon heidän aikataulujensa mukaan. Joskus työpäivä alkaa hyvinkin varhain aamulla, jos asiakas haluaa hierottavaksi nimenomaan ennen omaa töihin menoaan. Ajanvarauspuheluita saattaa tulla välillä myöhään illalla.
"Asun yksin enkä koe työaikoja tai puheluita mitenkään häiritseviksi. Jos olisi muita perheenjäseniä, silloin työni voisi ehkä häiritä heitä. Asiakkaissa riittää juttuseuraa enkä kaipaa työkavereita ympärilleni. Tarkoitus on jatkaa töitä näin."
Kelan mielestä itsenäinen yrittäminen päihittää työttömyyden ja hän neuvoo harkitsemaan sitä, jos hommia ei tunnu olevan. Hän kertoo miettineensä sitä, että moni työtön nuori värkkää kotonaan tietokoneella vain omaksi ajankulukseen, vaikka samoista töistä joku voisi maksaakin. Kaikki itsenäinen työ ei vaadi edes suuria alkupääomia.
Päivät tulkki, illat parturi
Bahieh Shabrokh työskentelee päivisin tulkkina ja kielenkääntäjänä kansainvälisessä toimintakeskuksessa Toppeliuksessa. Iltaisin hän parturoi asiakkaiden hiuksia kotonaan Puolivälinkankaalla. Sivutoimista parturin työtä on takana jo yksitoista vuotta.
Shabrokh on tehnyt monenlaisia töitä ja hänellä on varsin monipuolisesti koulutusta. Parturin töitä hän on tehnyt myös liikkeessä, mutta kokee niiden sopivan parhaiten osa-aikaisiksi.
"Oma liike toisi liikaa vastuuta. Nyt tämä työ sopii hyvin tulkkityön kanssa. Päivisin teen töitä ennen kaikkea aivoillani, iltaisin käsilläni ja silmilläni. Sivutyön määrää voi helposti säädellä, sillä hiusten leikkuusta tiedän melko tarkasti, kauanko se vie aikaa."
Erityisen tärkeänä Shabrokh pitää sitä, että työ pysyy mielekkäänä eikä johda uupumukseen. Hän ei ole ahminut töitä, vaan on tehnyt niitä aina hyvällä tuulella ja korkeintaan pari kolme tuntia illassa. Reilu vuosikymmen sitten kaksi nyt jo aikuista tytärtä olivat lapsia ja perheen huomioiminen tuntuu itsestään selvältä.
Kakkostyöhön saa energiaa myös mukavista asiakkaista, joista monet ovat eläkeläisiä ja opiskelijoita, ja heidän antamastaan kiitoksesta. Kaikki parturin työkään ei tapahdu omassa kodissa, sillä Shabrokh tekee myös käyntejä asiakkaiden luokse.
