Oulun Toppilansaaren sementtisiilon vieressä, vanhan männikön suojissa on Liisa Konttisen oma joulun satumaa. Autotielle pientä vanhaa huvilaa ei juurikaan näy. Kun saapuu pihaan, siirtyy samalla ajassa taaksepäin. Voi lähes nähdä, kuinka tontut ja metsänhenget kurkistelevat 130-vuotiaan hirsitalon nurkan takaa.
Konttisen koti on oululaisen tervaporvarin ja merikapteenin Otto Ravanderin (1843-1914) vaimon Mimmi Ravanderin entinen huvila. Alunperin kaksikerroksisesta huvilasta jäljellä on enää alakerta. Yläkerta purettiin pois 1970-luvulla.
Liisa Konttisen joulu kestää kolme kuukautta. Hän aloittaa talonsa joulukoristelun hyvissä ajoin ja laittaa joulun pakettiin yleensä helmikuussa. Puuhellan lämmöstä saavat nauttia myös tontut ja enkelit, joita on kymmeniä sohvilla ja hyllyjen päällä. Yhdellä sängyllä istuvat "Rauman tontut", jotka Liisa Konttinen löysi Oulunsalosta kyläkaupasta.
Vanha keinuhevonen osui puolestaan silmään Limingan osuusmeijerin ikkunasta. Katossa roikkuu huvilan alkuperäisiä jugend-lamppuja ja nuket on puettu tonttupukuihin.
"Tuntuu siltä, että en ole koskaan yksin, kun nuket ja tontut ovat seurana", Liisa Konttinen sanoo.
Valoletkuja ei ulkoterassilla näy. "Elävä tuli on paljon parempi."
Maisema muuttunut
Huviloiden asukkaat viettivät aikoinaan saaressa kesät eikä salmen yli mennyt siltaa. Nyt Toppilansaaren maisema muuttuu jatkuvasti. Liisa Konttisen talon viereen rakennettiin syksyllä uutta tietä uusien kerrostalojen asukkaita varten ja samalla huvilan vierestä kaadettiin kymmenkunta vanhaa mäntyä. Kerrostalot nousevat naapuriin, kunhan sementtisiilo on purettu vuoteen 2010 mennessä.
Tien rakentamisen yhteydessä huvilan asukas sai pitkään taisteltuaan kaupungilta kuukausi sitten viemärin ja juoksevan veden. "Toivoisin, että alueen puistomaisuus voitaisiin vielä säilyttää", hän sanoo.
Kaksi ja puoli vuotta talossa asunut Konttinen kertoo viihtyvänsä mainiosti. "Verhot eivät ole yleensä kiinni, ja huomaankin, kuinka ohikulkijat kurkkivat sisään ja yrittävät katsoa, kuka täällä oikein asuu", Konttinen nauraa.
"Olisi hienoa, jos yläkerran voisi rakentaa uudestaan ja alakertaan perustaa pienen kotimuseon. Ihmiset voisivat tulla tänne katsomaan ja hiljentymään."
Rauhoittumisen aikaa
Konttinen ajoi aikoinaan parikymmentä vuotta taksia Limingassa. Taksiaikoina elämän koko kirjo tuli tutuksi. "Kuuntelin monenlaisia huolia ratin takana istuessani. Suomessa on oikeasti vähäosaisuutta ja lapsiperheillä rahat tiukassa. Nuoria turhauttaa, kun he käyvät kouluja ja edessä on työttömyys."
Taksiaikoinaan Konttinen kävi muun muassa yksinäisten vanhusten luona paistamassa joulun alla torttuja. "Haluan olla aina heikompien puolella", hän toteaa.
"Ihmisillä kuluu joulun alla ihan liian paljon energiaa kauppojen kiertelemiseen. Lahjan antaminen ei merkitse aina ostamista."
Liisa Konttinen haluaa muistuttaa, että kotona vietetty rauhallinen joulu on kaikkein paras joulu. "Katselin viime talvena kerrostalojen valoja ja mietin, että uusissa taloissa on valoisaa ja lämmintä. Ajattelin kuitenkin, että olen onnellisempi tässä vanhassa talossa. Lämmitin ulkosaunan ja puuhellan. Kaikkien kannattaisi yksinkertaistaa elämäänsä."