Ministeri Jan-Erik Enestam ehdotti jokin aika sitten, että omakotiasukkaita pitäisi verottaa sähkölämmityksen käytöstä. Ajatus torjuttiin jyrkästi ja nopeasti, mutta eipä aikaakaan, kun sähkölämpöveron tilalle keksittiin uusi energiamaksu, jota kuulemma oikein EU vaatii. Käytännössä se on tarkoitus periä siten, että viranomainen kirjoittaa asukkaalle todistuksen energian käytöstä. Lappu maksanee noin tuhat euroa tai vähän yli, mutta ilman sitä asuntoa ei voi myydä eikä vuokrata.
Kuten veroehdotukset yleensä, tämäkin on erittäin viisas systeemi. Täytyyhän asukkaan saada puolueetonta tietoa siitä, onko tullut käytetyksi energiaa ja kuinka paljon. Mikä sen paremmin kertoisi kuin viranomaisen kirjoittama todistus. Siitä asukas näkee suoraan, paleleeko häntä sisätiloissa vai ei. Jos se nyt vähän maksaakin, kannattaa muistaa, että asuntoon saa hieman lisää aivan ilmaista lämpöä, kun energiatodistuksen polttaa takassa sen jälkeen kun sitä ei enää tarvitse.
Vielä tärkeämpi dokumentti on asunnon ostajalle tai vuokralaiselle, koska lapusta näkyy, onko omistaja pitänyt asunnosta huolta. Jos hän on antanut sen olla kylmillään, maalaukset ovat voineet rapistua ja nurkkiin kertyä huurretta, joka sulaessaan vikkelästi muuttuu homeeksi.
Myös valtion kannalta energiamaksu on oivallinen, koska sitähän pitää verottaa mitä käytetään. Suomen ilmastossa olisi hankala verottaa vaikkapa kylmäkoneita, koska ihmiset voisivat kiertää sellaista veroa viemällä kaljapullonsa talvella hankeen ja kesällä kylmään järveen. Sen sijaan lämmityksestä täällä ei voi lintsata. Lämpöverolla alkaa kuitenkin olla jo kiire, koska kasvihuoneilmasto tekee tuhojaan ja muutaman vuosikymmenen kuluttua ei ehkä verotettavaa energiaa kuluteta juuri lainkaan.
Jos nyt energiamaksu saadaan voimaan EU:n leveän selän takana, ei kannata siihen pysähtyä. Onhan paljon muitakin hyödykkeitä, joiden
käyttöä on syytä valvoa sekä periä valvomisesta käypä korvaus. Tällainen on esimerkiksi vesi. Useimpiin asuntoihin sitä tulee putkia pitkin ja sitten sen kanssa läärätään päivin ja öin. Tämän globaalisesti niukan luonnonvaran yletön tuhlaaminen saadaan kuriin, kun joka kuntaan palkataan vähintään yksi vesipoliisi, joka käy kerran kuussa katsomassa jokaisessa asunnossa, paljonko vettä on kulutettu. Vuosittain hän laatii kulutusraportin, jonka asukas saa lunastaa parin tuhannen euron hintaan. Jos ei lunasta, vedentulo katkaistaan ja paikallislehteen laitetaan nimilista niistä kuntalaisista, jotka ovat tuhlanneet vettä yli varojensa.
Myös hengitysmaksusta voidaan saada sievoiset summat pienenä korvauksena siitä, että Suomikin on liittynyt Kioton sopimukseen ja tarjoaa kansalaisilleen puhdasta ilmaa hengitettäväksi. Tämä lienee parhaiten järjestettävissä määräämällä hengittäminen luvanvaraiseksi, samaan tapaan kuin autoilu. Lupamaksu voisi aluksi olla vaikkapa 500 euroa vuodessa, ja jos joku tavataan hengittämästä ilman lupaa, maksu määrätään kymmenkertaiseksi.