Ministeri Max Jakobson uskoo Suomen mahdollisuuksiin vaikuttaa tiettyihin asioihin lauantaina alkavassa EU:n hallitusten välisessä konferenssissa (hvk), mikäli maa ei jää ehdotustensa kanssa yksin. Suomen kannalta tärkeä kysymys on Euroopan komission kokoonpano. Suomi on ajanut vahvasti linjaa, jossa jokaisella jäsenvaltiolla olisi jatkossa oma komissaarinsa.
"Luulen, että tämä voi hyvinkin onnistua. Monet muut maat ovat samaa mieltä. Suomi yhdessä muiden samaa ajattelua edustavien maiden kanssa voi saada aikaan tiettyjä muutoksia, mutta yksin ei kovin paljon voida saavuttaa", kertoo Oulussa vieraillut Jakobson Kalevan haastattelussa torstaina.
Mikäli hvk:ssa päädytään 25 komissaarin malliin, on Jakobsonin mukaan tosin mahdollista, että komission sisälle muodostuu pieni ryhmä, joka päättää asioista.
Kansanäänestystä
ei tarvita
Jakobsonin mielestä Suomi nyt on sellaisessa tilanteessa, että on vaikea sanoa, kuka johtaa todellisuudessa ulkopolitiikkaa. Paavo Lipponen johti pääministerinä kahdeksan vuotta vahvasti ulkopolitiikka, mutta Jakobsonin mielestä on vielä avoinna, kuinka vahvan roolin pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ottaa. "Lipponen oli hyvin vahva ulkopolitiikan johtaja. En tiedä, onko tämä perintö Vanhasen käsissä."
Jakobson odottaa, että ulkopolitiikkaa johtavien tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin valtasuhteet vähitellen selviävät, kenties syksyn ja talven aikana.
"Suomen täytyy ennen pitkää tehdä päätös, osallistummeko Euroopan puolustusytimeen", Max Jakobson toteaa.
Jakobson ei kannata kansanäänestyksen järjestämistä sitten, kun Suomen turvallisuuspoliittisesta suunnasta päätetään.
"Kansanäänestys on huono tapa käsitellä poliittisia kysymyksiä; äänestystulokseen voi vaikuttaa sellaiset tekijät, jotka sillä hetkellä ovat ajankohtaisia, mutta jotka eivät koske varsinaista aihetta."
Jakobson kannattaa edustuksellista demokratiaa, toisin sanoen sitä, että kansalaisten valitsema eduskunta tekee päätökset.
"Jos osallistumme puolustusyhteistyöhön, joka on valmisteilla EU:n piirissä, olemme käytännössä yhteistyössä Naton kanssa, vaikka emme siihen liittyisikään."
Jakobsonin mukaan EU-Suomi ei muutenkaan enää ole puolueeton.
Eurooppalainen puolustusyhteisö ei Jakobsonin mukaan voi olla irrallinen Natosta vaan sen kanssa läheisessä yhteistyössä, sillä Euroopan valtiot eivät halua käyttää kovin paljon varoja puolustukseen. Toisaalta, EU ei voi luoda Yhdysvaltojen ja Naton ylivoimalle kilpailukykyistä puolustusjärjestelmää.
"Luulen, että tavalla tai toisella halutaan säilyttää Yhdysvaltain osallistuminen eurooppalaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Yhdysvaltain ja Euroopan välillä on kuitenkin tapahtumassa tiettyä etääntymistä, koska enää ei ole suurta yhteistä vihollista."
Suomettuminen oli
pinnallinen ilmiö
Kolmen kirjan sarjan 1900-luvun tapahtumista Suomen näkökulmasta kirjoittanut Max Jakobson toteaa, että Suomi oli yksi niistä harvoista maista, joiden vuosisadan tilinpäätös oli plus-merkkinen. Kirjasarjan kirjoittamisen ajatus syntyi vuonna 1995, kun Yhdysvalloista tilattiin Jakobsonilta kirja Suomesta.
"Teos haluttiin, koska katsottiin, että Suomi on selvinnyt hyvin kylmästä sodasta - ilman uutiskynnyksen ylittäviä kriisejä."
Kun Jakobson oli vuonna 1961 Washingtonissa valmistelemassa presidentti Urho Kekkosen vierailua, tuolloin vastikään tehtävänsä aloittanut presidentti John F. Kennedy kysyi, miksi Neuvostoliitto oli säilyttänyt Suomen itsenäisyyden.
Jakobson koki kysymyksen hieman loukkaavana, mutta vastasi, että Suomi saavutti sodassa kaksi torjuntavoittoa, talvella 1940 ja kesällä 1944. Suomen miehittämisen hinta nousi Neuvostoliitolle liian korkeaksi.
"Jatkosodan jälkeen Suomi sopeutui hyvin toisen maailmansodan jälkeisiin oloihin ja Neuvostoliiton ylivaltaan. Tätä kutsuttiin myöhemmin suomettumiseksi. Suomettuminen oli kuitenkin pinnallinen ilmiö", Jakobson katsoo.
Hän kehuu Kekkosen nopeaa tilannetajua, mutta muistuttaa, että toisaalta Kekkonen oli vakuuttunut, että vain hän pystyy takaamaan Suomen itsenäisyyden.
Max Jakobson tulkitsee, että maaliskuussa 2000 voimaan tullut Suomen uusi perustuslaki on Kekkosen perintöä. Siinä presidentille ei anneta enää yksinoikeutta ulkopolitiikan johtamiseen.
"Meille ei enää voi tulla Kekkosen kaltaista presidenttiä."