Pahimmassa tapauksessa suomen kieli näivettyy arkielämän keskustelukieleksi, kun englantia käytetään työelämässä ja tieteessä.
Kansallinen kielipoliittinen ohjelma on tarpeellinen, jotta suomen kielestä ei tule pelkkä kyökkikieli.
Suomen kielen lautakunta julkaisi viime viikolla poikkeuksellisen kannanoton. Lautakunta vetoaa valtiovaltaan, että se laatisi pikaisesti kielipoliittisen ohjelman, sillä kansalliskielten eli suomen ja ruotsin asema on vakavasti uhattuna.
Tilanne on huolestuttava, sillä englannin merkitys kasvaa koko ajan kotimaisten kielten kustannuksella. Varsinaisena hätähuutona voidaan pitää lautakunnan kysymystä siitä, olemmeko valmiita luopumaan omasta äidinkielestämme toisen kielen hyväksi.
Vastauksenpitää tietenkin olla ei. Vaikka suomen kieli itsessään ei ole uhanalainen, sen asemaa yhteiskunnassa uhkaa heikkeneminen. Jokainen voi nähdä kehityksen omassa ympäristössään, kun englanti valtaa alaa monilla elämän osa-alueilla. Pahimmassa tapauksessa suomen kieli näivettyy pelkästään arkielämässä käytetyksi kieleksi, kun englantia käytetään työelämässä ja tieteessä.
Englanninkielisen ammattislangin tunkeutuminen osaksi yritys- ja liike-elämää kaventaa suomen kielen käyttöalaa työelämässä.
Varsin tavanomaisiin kehitys-, asiantuntija-, myynti- ja johtotehtäviin haetaan työntekijöitä mitä mielikuvituksellisimmilla englanninkielisillä ammattinimikkeillä. Kaikkialla asiakaspalvelua ei välttämättä saa suomeksi vaan yleiskielenä on ”rallienglanti”. Kielenkäyttäjät joutuvat eriarvoiseen asemaan, kun sähköisessä kommunikaatiossa luku- ja viestintäkäytännöt ovat pitkälti englanniksi.
Lautakunta kiinnittää erityistä huomiota tieteen kieleen. Erikoista onkin, että kansainvälistymisen vuoksi yliopistomaailma on muuttunut osin yksikieliseksi monikielisyyden sijaan.
Jo nyt meillä on tieteenaloja, joissa julkaisutoimintaa on pääasiassa englanniksi. Tämä on huono suuntaus, sillä pian edessä on tilanne, jossa omasta tieteenalasta ei osata keskustella suomeksi. Valitettavan usein pääsee unohtumaan, että tutkijoiden tehtävä ja velvollisuus on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja mielellään selvällä suomen kielellä.
Vaatimukset tutkimustulosten julkaisemisesta myös suomeksi ovat siten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta perusteltuja. Muussa tapauksessa tiedon kansantajuistaminen uhkaa vaarantua.
Kehityksen suuntaan ehditään vaikuttaa, mutta aikaa ei ole liiemmälti. Suomessa on kahden vuosisadan ajan tehty määrätietoisesti töitä sen eteen, että suomen kielestä on saatu tehdyksi kaikilla yhteiskunnan aloilla käytetty ja toimiva kieli.
Tähän asti on ajateltu, että runsas lainavaikutus sopeuttaa kieltä muuttuvassa toimintaympäristössä sen sijaan, että se rappioittasi sitä. Kielitieteilijöiden näkemykset ovat alkaneet horjua, kun kansallisten kielten eteen tehtyä pitkäaikaista työtä uhkaa mureneminen.
Moni saattaa ajatella, että Suomi on niin pieni kielialue, että tutkainta vastaan on turha potkia. Se ei pidä paikkansa. On täysin omista valinnoistamme kiinni, miten harkitusti huolehdimme oman kielen asemasta. Kukaan muu ei tule tekemään sitä meidän puolestamme.