Kun perheen pää joutuu tilanteeseen, jossa pitää ratkaista kumpi painaa vaa`assa enemmän, hyvä kuukausipalkka vai oma jaksaminen, on se erityisen tiukka paikka. Pitkällisen puntaroinnin ja elämänarvojen pohdinnan jälkeen tyrnäväläinen myyntimies, ikkunakauppias Markku Närhi löysi itsensä Norjasta kalastajien siimoja selvittelemästä.
"Tyttäreni sanoi kerran minulle, että kun sielu on väsynyt, rasita ruumista. Siinä piilee vahva viisaus", vakuuttaa Markku parin vuoden takaista Norjanreissua muistellessaan.
"Siinä selvittelimme vaimoni kanssa työnantajan siimoja ja oman elämämme solmuja", toteaa hän tänään.
Anne työskentelee sairaanhoitajana OYS:n yhteispäivystyksessä ja lähti miehensä ehdotukseen mukaan pienen pohdinnan jälkeen. Lasten koulunkäyntimahdollisuudet piti selvittää, Annen anoa virkavapaata ja oman kodin kohtalo ratkaista poissaolokuukausien ajaksi.
Vakituisen työn jättäminen ei ollut ihan helppo päätös, ja Markku Närhi halusi mustaa valkoiselle siitä, että Norjassa on heille luvattu työ odottamassa.
Luvattu paperi tulikin. "Olemme varanneet Teille ja vaimollenne kaksi työpaikkaa koukuttajana. Työ alkaa tammikuun alussa ja kestää pääsiäisen kalastuskatkokseen saakka. Työnantajianne ovat Asbjørn Ullriksen ja Stig Johnsen Myrestä. Asunto ja kala omaan käyttöön kuuluvat työn etuihin. Palkka on 187 kr/pönttö", luki suomalaisen, jo pitkään Norjassa työskennelleen Lauri Pietikäisen allekirjoittamassa vahvistuspaperissa.
"Vuokrasimme talomme opiskelijoille, jotka olivat sopivasti tulossa työharjoitteluun Tyrnävälle ja tarvitsivat asuntoa kolmeksi kuukaudeksi", kertoo Markku.
Kalaa ja kirpputoreja
"Lähtöhetkellä pakkasimme vanhaan Mersuun kaikki, mikä mukaan tarvittiin ja suksiboxiin loput", kertoo puolestaan Anne.
Torniosta ostettiin ruokaa auton jokainen ylimääräinen kolo täyteen ja matka jatkui kohti pohjoista. Tässä vaiheessa Anne kertoo kysyneensä mieheltään, että mihinhän tässä nyt oikein joudutaankaan. Markku oli itse käynyt kalatehtaalla töitä kysymässä, joten hän tiesi millaiselle seudulle ollaan matkalla.
Støn kylässä odotti huoneisto, joka oli pieni ja vähän sotkuinen, mutta josta Anne loihti kodikkaan asunnon perheelleen. "Lähellä oli hyvä kirpputori, josta haimme huonekalut, verhot, lamput, astioita ja mikä hauskinta, Markkukin tuli mukaan kirpparille ensi kertaa elämässään mielellään", nauraa Anne.
Perheen neljä lasta menivät kouluun, kaksi norjankieliselle ala-asteelle kotikylään, jossa he opiskelivat tulkin avustuksella ja kaksi naapurikylän Myren ylä-asteelle, jossa sai myös suomenkielistä opetusta. Lapset kotiutuivat vanhempien kertoman mukaan hyvin.
Kalastajat suuntaavat merelle aamuisin jo kolmen aikaan siimoja kokemaan ja uusia pyydyksiä laskemaan. Anne ja Markku aloittivat työpäivänsä neljän aikaan. Lapset toivat kodin avaimet työpaikalle kouluun lähtiessään ja vanhemmat olivat ruoanlaitossa heidän palatessaan.
"Kalaa, muodossa jos toisessa, söimme paljon", kertoo Anne. Elintarvikkeet ovatkin Norjassa tavattoman kalliita. Närhit arvioivat, että jopa puolitoistakertaa kalliimpia kuin Suomessa.
Norjan tunturit ihastuttivat ensi alkuun molempia, mutta aakeilta laakeilta lähtenyt Anne koki ajan myötä ahdistavaksi sen, että aurinkoa ei näkynyt. Markkua eivät vuoret haitanneet. Yhdeksän maratonin mies nautti uudesta lenkkimaastoista täysin rinnoin. "Happirikas ilma, vaihteleva maasto, vapaana lainehtiva meri, nautin siitä todella", kertoo hän.
Terveisiä kalastajakylästä
Aurinkokin nousi aikanaan, maaliskuun alkupuolella ja silloin vietettiin juhlapäivää. "Koulussa leivottiin aurinkopullia ja vietettiin aurinkojuhlaa", kertoo Anne.
Närhien Norjan vierailua varjosti vuosisadan pahin myrsky. Veneet eivät voineet kahteen viikkoon lähteä merelle, ja Anne oli tulla hulluksi. Hän on aina tottunut tekemään jotakin ja nyt piti olla toimettomana pienessä asunnossa, kaukana ystävistä ja sosiaalisista ympyröistä. Eikä asuntoa loputtomasti siivotakaan voinut.
"Onneksi kylässä oli kirjasto, josta löysin paljon suomenkielisiä kirjoja ja minä luin niinä viikkoina enemmän kuin koskaan ennen", kertoo hän.
Kaiken kaikkiaan reissu oli vaivan väärti. Perheen aikuiset kokivat, että kaikkea oppii kun vain haluaa oppia ja kaikesta myös selviää, kun vain yrittää. Lapset oppivat käsittelemään verkkoja, syömään kalaruokaa ja ennen kaikkea perheellä oli paljon yhteistä aikaa.
"Eivät ihmiset siellä paljon muuta tehneet kuin työtä", kertoo Markku. Ja jos negatiivisia asioita haluaa muistella, niin alkoholiongelma oli pienessä karussa kylässä melkoinen ja avioeroja paljon. Lapset kärsivät ja se näkyi Närhien kokemuksen mukaan kouluelämässä lasten levottomuutena.
Närhit eivät olleet ainoita seikkailuun lähteneitä. Heidän tuttavaperheensä matkusti Englantiin pieneen kaivoskylään, äiti töihin ja isä perheen lapsia hoitamaan. Ystävien viestit alkoivat siihen aikaan tyyliin "Me täällä pienessä kaivoskylässä" ja Närhit vastasivat "Me täällä pienessä kalastajakylässä&"