Koulupainista tulevat helposti ensimmäisenä mieleen välitunnit ja poikasten väliset voimainkoitokset. Aina voittajaa ei saada koulunpihalla selville, ja lopullinen tuomio jaetaan vasta jälki-istunnossa.
"Siitä koulupainin idea on varmaan syntynytkin. Varsinkin pojat ovat luontaisesti kovia painimaan, mutta nyt kamppaillaan ohjatusti sääntöjen kanssa ja liikuntatunnilla", kertoo Suomen Painiliiton koulupaini-projektin päällikkö Marko Asell.
Asell on kiertänyt toisen olympiamitalistin Marko Ylihannukselan kanssa ympäri Suomea opastamassa opettajia koulupainin saloihin. Tavoitteena on saada painiharjoituksista yksi vaihtoehtoinen osa koululiikuntaa.
Koulupainissa ei
heitetä tai kaadeta
Loka-marraskuussa Asellin ja Ylihannukselan vierailulistalla on 12 paikkakuntaa, joista keskiviikkona oli vuorossa Liminka.
"Koulupainissa ei heitetä tai kaadeta, joten sitä voi harrastaa lähes kaikenlaisissa liikuntasaleissa, vaikka molskia ei olisikaan. Sotkamossa painimme lumihangessa", Asell hymyilee.
Koulupainin ohjelmassa on alkuverryttely, lihaskuntoharjoittelua ja koordinaation kehittämistä.
"Ehkä tärkeimpiä osia ovat pareittain tehtävät painijumpat ja kamppailuleikit", Asell korostaa.
Asellin mukaan opettajat ovat ottaneet koulupainin hyvin vastaan.
"Opettajat ovat olleet innolla mukana. Kamppailulajeihin lähtemisessä ei ole ihmeellisiä kynnyksiä, joten koulujen liikuntatiloja kannattaa hyödyntää tämänkin lajin parissa", Asell kertoo.
Asellin mukaan ei ole suurempaa pelkoa, että koulupaini antaisi lapsille virikkeitä opittujen taitojen väärinkäyttöön.
"En ole koskaan nähnyt painimatolla aggressiivista käytöstä. Monissa muissa urheilulajeissahan se on tavallista."
Keulakuvana
oleminen kunnia-asia
Koulupaini-projektin keulakuvaksi pyydettiin Marko Ylihannuksela, joka otti tehtävän kunnia-asiakseen. Ylihannukselan mukaan nuorisopaini on yleensä ottaen paremmassa jamassa kuin aikoihin.
"Esimerkiksi 1980-luvulla paini ei ollut lasten ja nuorten keskuudessa kovinkaan paljon esillä. Viime vuosina ollaan menty aikuisten menestyksen mukana parempaan suuntaan. Se ruokkii lasten innostusta painiin", Ylihannuksela kuvailee.
Sydneyn (2000) olympiakisojen pronssimitalisti ja Ateenan (2004) hopeamitalisti hakee kolmen vuoden kulutta Pekingistä kultaista silausta uralleen.
"Peking on koko ajan mielessä, sillä muuten ei olisi motivaatiota jatkaa."
