Peking Pekingin kesäolympialaisten avajaisista tulee tänään kuluneeksi tasan vuosi.
Olympialaiset olivat Kiinalle näytön paikka. Se halusi todistaa kansainväliselle yhteisölle olevansa moderni, kisojen arvoinen maa. Niinpä se päätti järjestää historian upeimmat kesäolympialaiset.
Maa satsasi kisoihin ennen näkemättömällä tavalla ja rahaa paloi valtavat määrät.
Olympialaisista tuli lopulta isäntämaan riemuvoitto. Kiina tuli, näytti, vakuutti ja voitti. Se nappasi sata mitalia, ja oli kisojen paras maa.
Mitä kiinalaiset itse ajattelevat kaikesta tästä näin vuoden kuluttua? Oliko koko ruljanssi todellakin sen arvoista? Kismittikö ketään kisoihin kulutettu rahan määrä? Mitä Kiinalle loppujen lopuksi jäi käteen kisoista?
Monen muun pekingiläisen tavoin myös toimittaja Pingpingin, 22, ajattelee, että olympialaiset olivat onnistuneet ja harmoniset, joiden vuoksi kiinalaiset voivat nyt tuntea itsensä ylpeiksi.
"Paitsi kansainvälistä huomiota, kuuluisuutta, "kasvoja" sekä uuden kansainvälisen imagon, saimme ennen kaikkea itsevarmuutta. Se on mielestäni hyvin tärkeää."
Urheiluhullun naisen mielestä kisat olivat kaiken kaikkiaan suuri menestys, eikä löydä niistä ainoatakaan virhettä, tai parannettavan varaa.
Pingping työskenteli koko kisojen ajan, mutta koki siitä huolimatta kisafiiliksen voimakkaasti.
"Olin hyvin hermostunut, innoissani ja ylpeä. Joskus olin jopa niin jännittynyt, etten pystynyt edes itkemään, vaikka mieli teki."
Pekingille hän antaa kuitenkin sapiskaa jälkikäteen siitä, että kisojen päänäyttämöä ja uimastadionia - Linnunpesää ja Vesikuutiota - ei ole lupauksista huolimatta annettu tavallisten pekingiläisten hyötykäyttöön.
"Ne toimivat tällä hetkellä ainoastaan turistirysinä. Siihen olen tyytymätön. Minusta olisi aivan mahtavaa uida vesikuutiossa."
Pekingiläisen, talous- ja markkinointialalla työskentelevän, Yin Zengjian, 56, mielestä olympialaiset nostivat urheilun suosiota keskivertokansan joukossa.
"Kisat rohkaisivat kansaa urheilemaan ja ne auttoivat ymmärtämään urheilun merkityksen."
Yin on myös tyytyväinen Kiinan kisatuloksiin, ja maan saamaan julkisuuteen.
"Kiina voitti eniten kultamitaleja. Se todisti sen, että Kiina on investoinut viime vuosina urheiluun, ja että meidän ammattiurheilijoiden taso on kasvanut valtavasti. Tämän jälkeen tuskin kukaan kutsuu meitä enää Aasian sairaaksi mieheksi."
Yinin mielestä kisoihin käytetyt valtavat investoinnit olivat sen arvoisia, sillä kisojen vuoksi uusittu infrastruktuuri hyödyttää myös tavallisia pekingiläisiä.
Ainoa negatiivinen seikka Yinin mielestä oli kaikkien mantereiden sekä kaikkien Kiinan maakuntien halki kierrätetty soihtukulkue, joka oli "niin rahan, kuin ihmisvoimienkin tuhlausta".
Pekingissä taloutta opiskeleva Xiao Zoun, 21, olisi valmis kokemaan uudet, suuret kisat Kiinassa.
"Kun kaupungissa on tämän kokoluokan tapahtuma, tuntuu siltä, kun elämässäsi olisi enemmän valintoja ja se muuttuu värikkäämmäksi."
Naisen mielestä kisojen valtavat investoinnit olivat kuitenkin liian suuret ja kisojen bisnesmalli olisi kaivannut enemmän luovuutta.
"Mutta se (investoinnit) oli välttämätöntä shown vuoksi, hän naurahtaa. Ja joka tapauksessa kiinalaiset rakastavat kisojen (heille) antamia kasvoja!"
Xiao Zou näkee kritiikin paikan myös Kiinan urheiluhengessä.
"Urheilun henki ei ole sama kuin kultamitalit. Kultamitalien määrä kertoo ainoastaan yhden näkökohdan. Luulen, että urheilijat eivät nauti treenausprosessista. Kultamitalit voitettiin yksittäisten urheilijoiden päättäväisyydellä, ei kollektiivisen vahvuuden vuoksi."
