Meitä oli siinä aikamoinen joukko silmiään pyöritteleviä. Teki mieli ostaa saunajuotavaa. Vaan ei siitä kunnolla mitään tullut. Oululaisten kauppojen oluthyllyt ovat kuin muistuma parinkymmenen vuoden takaisesta Puolasta.
Siellä missä ennen röyhisti rintaansa kullalle kimaltava ja mitä suurinta kunnioitusta herättävä etikettirivistö, on tänään pelkkiä luutun jälkiä.
Suomi valmistautuu matalampiin alkoholin hintoihin. Varautuminen ilmenee käytännössä niin, että kauppias ei tilaa panimosta olutta eivätkä kuluttajat sitä vanhalla hinnalla osta.
Kauppias on myyvinään ja me ostavinamme. Komediaa esitetään vielä kymmenen päivää.
Suomi kuuluu niihin hyvinvointivaltioihin, joissa viina on sekä juojiensa että vierestä seuraavien ongelma.
Alkoholi tunnetaan täällä juomana, jonka käyttö saattaa aiheuttaa illuusion, että on vahvempi, komeampi, suurempi ja kovempi kuin neljä poliisia. Runsas viinapirun käyttö tuottaa näköhavaintoja eläinlajeista, jollaisia edes tiede ei tunne.
Viime vuosisadan alun edistyksen merkki, kieltolaki, aiheutti kamalan muutoksen. Siirryimme juomaan mietojen sijasta väkeviä. Yhteen helposti piilotettavaan viinapulloon mahtui kaljakorin verran voltteja.
Lakia seurasi raittiusvalistus. Sen tähden sielu on yhä syyllisyydestä rikki ja tavat hukassa.
Taas meitä hilataan jäykkien pariin. Viinan hinnan alentamisessa kaikuu kieltolain henki. Väkevät juomat halpenevat enemmän kuin miedot.
Enää puuttuu, että valtio korvaa kierrekorkin metallisen sinetin vahalla, jotta krusahtava rasahdus ei kuulu. Näin mies pääsee juomaan kossua tarkkakorvaiselta akalta salaa.
Pullon pohjaan asennetaan samalla kumilaatta vaimentamaan kolahdusta pirtinpöytää vasten. Eivät kakarat herää katsomaan.
Pullon kaulan nousukulmaa loivennetaan. Tällöin viinaa kurkkuun kaadettaessa ei synny pulputtavaa klug klug -ääntä.
Jokaiselle yli 38-prosenttisen pullon ostajalle jaetaan hampaiden taakse asennettava aktiivihiilisuodin, joka häivyttää viinan hajun.
petri.laukka@kaleva.fi