Tornion panimolla vieraillut pohjoisirlantilainen panimomestari James Huey työskenteli vuosia Guinnesilla, kunnes perusti oman pienpanimon Derryyn.
Pohjoisirlantilaisen panimomestarin James Hueyn olutmaku on aika lailla samanlainen kuin kenellä tahansa käsityöläisoluiden ystävällä tänä päivänä. Hänkin haluaa maistella erilaisia oluita sen sijaan, että jämähtäisi johonkin tiettyyn.
Edes tämän hetken suosikkia oluttyylien kirjosta on turha kysyä.
– Se on vähän kuin kysyisi vanhemmalta, kuka on hänen suosikkilapsensa. On vaikea valita yhtä, Huey sanoo.
– Se riippuu paljon tilanteesta. Jos sataa lunta ja olen mukavassa baarissa, jossa on tuli takassa, otan yleensä portterin tai stoutin. Jos on todella kuuma kesäpäivä, jollaisia meillä Pohjois-Irlannissa ei kovin usein ole, valitsen lagerin, pilsin tai jonkin hedelmäoluen. Pidän myös happamista sour-oluista.
Huey vieraili äskettäin Tornion panimolla, jolle hän kehitti oluen vierailevana panimomestarina.
– Työskentelemme yhdessä ja opimme yhdessä. Meille on yhteistä, että olemme periferiasta emmekä pääkaupunkiseudulta. Tarinammekin ovat melko samanlaisia, Huey sanoo.
Irlannin puolella Dublinissa aikanaan opiskeltu panimomestarin tutkinto oli Hueylle unelmien täyttymys. Hän koki olevansa pohjimmiltaan tiedemies, ja se, että hän saattoi yhdistää tieteen ja rakkauden olutta kohtaan, tuntui aivan mahtavalta.
Valmistuttuaan Huey pääsi töihin kaikkien Guinness-fanien mekkaan St. James’s Gate -panimoon.
Piipahdettuaan välillä saman omistajan panimossa Kilkennyssä valmistamassa Budweiseria Huey palasi takaisin Dubliniin kehittämään uusia oluita, kuten Guinness Black Lageria.
12 vuoden rupeama Guinnessilla päättyi vuonna 2013, kun silloinen toimipaikka Dundalkin panimo suljettiin. Huey oli jo muuttanut takaisin kotiseudulleen Derryyn Pohjois-Irlantiin ja käynyt töissä Dundalkissa Irlannin puolella. Dublinissa asti kulkeminen ei enää innostanut.
Samaan aikaan pienpanimotoiminta oli kovassa kasvussa niin Pohjois-Irlannissa kuin muuallakin Euroopassa.
– Halusin tehdä jotain tyystin erilaista. Avasimme Derryn keskustaan ensimmäisen panimon sataan vuoteen, Huey kertoo.
Siirtyminen panimojätin leivistä omaan kompaktiin Walled City Breweryyn oli melkoinen loikka. Oluen paneminenkin piti melkein opetella kokonaan uudestaan.
– Guinnessilla puhuttiin kuudestasadasta tai jopa tuhannesta miljoonasta litrasta vuodessa, eli se oli valtava tehdas. Olin kuin Homer Simpson massiivisten kojetaulujen edessä. Isot panimot ovat tuotantolaitoksia, ja niissä on hyvin vähän mitään käsityömäisyyttä, Huey selvittää.
– Pienpanimo-oluiden panemisessa taas on kyse intohimosta ja itsensä ilmaisemisesta. Se on ennemminkin kuin taidemuoto.
Pienpanimossa voi tehdä pieniä eriä kausioluita ja muita erikoisuuksia, ja sellaisilla on tänä päivänä kysyntää.
– Ihmiset haluavat käyttää rahansa paikallisesti. He haluavat olutta, jolla on tarina, ja he haluavat tavata oluen tekijät. Se on iso maailmanlaajuinen trendi. Sama pätee täällä Torniossa, Huey sanoo.
– Pienpanimo-olut ehkä maksaa vähän enemmän, mutta siinä on intohimoa, ja se on paikallista.
Oluttarjonnan laajentumisessa pienpaninobuumin myötä Huey näkee paljon samaa kuin kahvi- tai viinikulttuurin kehittymisessä. Yhtä lailla hyvässä kahvilassa on tarjolla paljon erilaisia kahveja ja viiniravintolassa viinejä.
– Enää ei varmasti haluta palata takaisin sellaiseen, millaista oli 1980-luvulla. Nyt halutaan enemmän valinnanvaraa ja makuja. Ja jos voi ostaa paikallista, aina parempi.
Lapin Kullan entisen panimomestarin Leo Andelinin vanhaan reseptiin perustuva suomalaislager ja hänen tšekkikollegansa David Mašan loihtima tšekkipilsner ovat olleet Tornion Panimon tuotannossa jo hyvän aikaa.
Nyt pohjoisirlantilainen James Huey on kehittänyt panimolle irish red ale -tyylisen oluen.
– Meillä on ollut ihan alusta saakka ajatus, että meillä ei ole yksi panimomestari, joka tekee olutta, vaan meillä on useita vierailevia panimomestareita, niin saadaan alan eksperttejä tuomaan oma panoksensa tähän meidän tarinaamme, Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander kertoo.
Hueyn reseptin suhteen torniolaisilla ei ollut sen kummempia toiveita.
– James sai aika lailla vapaat kädet. Halusimme vain sen, että olut on tietyllä tapaa perinteistä. Siinä voi toki olla joku hänen oma juttunsa mukana, Kostiander sanoo.
– Valitsin irish red alen, koska se on oluttyyli, joka on erittäin yleinen Pohjois-Irlannissa, mutta jota ei tunneta kovin hyvin muualla Euroopassa. Se on aivan fantastinen juoma, Huey vakuuttaa.
Myyntiin uutuus saataneen vuodenvaihteen tienoilla.